Teorioiden lukeminen ei heti auttanut. Olen nyt pari päivää keräillyt satunnaisia tavaroita ja vaatteita ja vienyt niitä ulos asunnosta: kierrätykseen lähinnä. Toimintani on kuitenkin hieman päämäärätöntä, olkoonkin, että tavarat liikkuvat pois näkyvistä ja häiritsemästä. En ole päättänyt aikataulua, en varsinaista tavoitetta… Suhailen vain ympäriinsä. Luulen tämän tahdin hidastuvan muutamassa päivässä, varsinkin kun huomenna on jo eka työpäivä loman jälkeen.

Tarvitsen pienen aikataulun vauhdittaakseni tekemisiäni. Ennen kaikkea tarvitsen napakan tavoitteen itselleni: mikä on pyrkimykseni ja tahtotilani? Kun olen valmis, mikä on asunnon tila, entä omani? Miten ylläpidämme järjestystä jatkossa, minä ja perhe?

Tähän väliin luin myös samaan projektiin liittyen seikkaillessani uusissa ja vanhoissa suomalaisissa raivaamis- ja yksinkertaistamisblogeissa univormupukeutumisesta ja ajatusmopo karkasi käsistä. Alun perin Mekaselskan kautta eksyin johonkin toiseen blogiin ja sieltä Nokonuukaan, jossa tämä juttu herätti mielenkiintoni. Univormu ei tässä yhteydessä tarkoita virkapukua, vaan tyylikästä ja yksinkertaista, juuri minulle ominaista arkipukeutumista, joka voi perustua muutamaan vaatekappaleeseen, hiustyyliin, asusteiden valintaan oikein. Itsehän en ole yhtään tämän tyylin edustaja vaan vaihdan tyyliä jatkuvasti ja siksi vaatekaappini pursuaa yhteensopimattomia yksilöitä, joista voi kyllä muodostaa pareja ylä- ja alaosien kesken, jos molemmat ovat paikalla, mutta koska yleensä eivät ole, pukeudun melko lailla miten sattuu.

Ääriesimerkki univormusta on Alice Gregoryn tyyli pukeutua aina sään salliessa eli noin puolet vuodesta farkkuihin ja mustaan poolopaitaan. Tyyli on hyvin sopeutuva, joten sitä voi käyttää lähes missä vain. Itse kutsuisin tällaista äärimmäisyyteen viedyksi luottovaateajatteluksi: samat vaatteet joka päivä, joten kaapissani olisi vain yksiä farkkuja ja jokin tietty neule tai paitapusero x 10. Miltäs kuulostaisi? Ehkä tämä on seuraava askel askeettisempaan elämäntapaan, koska kieltämättä parantamisen varaa on tällä saralla. Naureskelen aina naistenlehtien ”Nämä 5 vaatetta luovat laadukkaan perustan pukeutumisellesi” -jutuille, koska vaikka miten kääntelisi, minulle ei tunnu riittävän viisi tai kymmenenkään vaihtoehtoa. Toisaalta usein kamppailen kuitenkin sen ongelman kanssa, ettei ole mitään päällepantavaa. Ristiriitaista.

Mutta takaisin tavoitteisiin.

Mitä haluan tulevaisuuden komeroiltani ja kodiltani?

1. Selkeys ja käytettävyys

Löydän nopeasti tarvitsemani asiat. Muistan, mitä on missäkin ja kaapeissa on niin hyvä järjestys, että myös muut perheenjäsenet osaavat laittaa puhtaat pyykit ja astiat oikeille paikoille. Siivous nopeutuu ja helpottuu. Käytännön toimenpiteet: kaappien hyllyjen ja vaatetankojen lisääminen, vaate- ja tavaramäärän radikaali vähentäminen.

2. Oikea-aikainen sisältö

En tarvitse kasvunvaraa, enkä tarvitse tavoitevaatteita. Teen työtä terveyteni eteen, mutta en ole laihdutuskuurilla enkä treenaa niin paljon, että sen takia pitäisi vaatteita olla varalla odottamassa. Jos muutosta mittoihin tulee suuntaan tai toiseen, voin mennä vaatekauppaan hakemaan sillä hetkellä haluamiani vaatteita. Tämä pätee myös kaikkeen muuhun tavaraan: kaikkea ei tarvitse säilöä sen varalta, että jos sitä joskus vielä tarvitsisi. Toimenpiteet: hävittäminen, kierrättäminen ja erilaisen ostoperiaatteen hahmottaminen.

3. Taloudellisuus ja tasapaino

Kun tavarat ja vaatteet löytyvät, minun on helpompi hahmottaa, mitä tarvitsen lisää ja mitä en tarvitse. Pystyn erottamaan oikean tarpeen ja mielihyväostoksen. Hankintojen määrän vähetessä voin panostaa laatuun. Toimenpiteet: ostamisen tilapäinen lopettaminen tai ainakin raju vähentäminen. Ostamisen muuttaminen harrastuksesta tavalliseksi tarpeen mukaiseksi ostamiseksi.

 

Aikataulu

Tämä on vaikeampi pala. Mistä sen tietää, paljonko aikaa tähän on milloinkin käytettävissä? Vai onko se koko jutun juoni, kun järjestää itselleen myös aikaa, saa hoidettua homman maaliin?

Päätän käyttää tähän puoli tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa eli 2,5 tuntia viikossa. Jos en ehdi viikolla, pidän pidemmän siivouksen viikonloppuna. Tarkistan tämän ajan vielä viikon kuluttua, lisäänkö, vähennänkö vai onko puoli tuntia päivässä hyvä.

Kokonaisuudessaan teen valmista synttäreihini mennessä eli järjestys siinä mielessä kuin tavoitteissa on määritelty, on totta viimeistään marraskuun alussa. Silloin on kaapissa hyllyt ja tangot paikoillaan, tavaramäärä on karsittu minimiin ja kotini on ilo minulle.

 

Ja nyt toivotan itselleni onnea ja menestystä tässä projektissa!