Tänään ilmaan taikka ilmaisen mieltäni yhden tunnin ajan, se on mainio kompromissi, koska en ole menossa Helsinkiin, Luoja paratkoon, olin siellä juuri viime viikolla ja silloinkin se oli yhtä hulinaa, työnseisausaika osuu sopivasti vuoroni alkuun pilaamatta koko iltaa ja en kuitenkaan halua olla osallistumatta, sen verran arvostan ay-liikkeen toimintaa. Olen itsekin ns. hiljainen aktiivi eli paikallisyhdistyksen toimintaa toteuttamassa, en mitenkään barrikadeilla huutaen, mutta sivussa hieman puurtaen.

Huomenna olen menossa johonkin Nälkäpäivä-hommaan, en ihan tarkkaan edes tiedä mihin, kun hieman yllättäen ilmoitin itseni ilmeisesti jonkun sairastuneen tilalle. Sellainenkin on jännittävää, sanoa kyllä, vaikka ei ole ihan varmaa, mihin joutuu!

Vaikka siis kovin arkisia asioita pohdin blogissani, enkä nytkään aio esittää omia ehdotuksiani hallituksen leikkauksien vastapainoksi, koska kirjoitan tätä, kun mies vieressä ulkovaatteet päällä odottaa minua, mutta seuraan tilannetta mielenkiinnolla. Yleisestikin taidan olla vähän reppana mielenilmauksien suhteen. Tykkään jutella näistä, koska kasvotusten ehtii aina korjata väärinkäsitykset ennen kuin ne paisuvat suureksi epäymmärryksen juovaksi ihmisten välillä. Toisaalta olisi mukavaa välillä politikoida kirjallisestikin, mutta pelkään sitä huutomyrskyä, joka voisi olla edessä, sillä olipa politiikassa tai rakkaudessa mitä mieltä tahansa, aina riittää vastustajia ja väärinkäsittäjiä. Ehkä sitten joskus, kun on aikaa seurata kommentointia koko päivä tekstin julkaisemisen jälkeen, nythän sellaista aikaa ei ole, vaan täytyy kiiruhtaa tavalliset aamupäiväasiat ennen iltavuoroa.

Mukavaa päivää siis teille kaikille, olettepa mielenilmauksessa mukana tai ette! Puolesta tai vastaan! Uskon, että meillä jokaisella on omat syymme, itse odotan tätä päivää mielenkiinnolla myös siksi, että selkeä vajaamiehitys töissä tuo haasteita, mutta en voi enempää tehdä kuin parhaani, kuitenkaan.