Mitä uusia taitoja olen oppinut vuodessa?

Hyvää syntymäpäivää minulle!

Aamu alkoi lahjoilla: hyvä että sain silmät auki ja ulottuvillani oli uusi rannekello, eikä mikä tahansa kello vaan urheilukello! Sen kanssa olen sitten hauskuuttanut lähes keski-ikäistä itseäni testaamalla, miltä sykevyön kautta näyttää esimerkiksi pyykin kerääminen naruilta. Sehän oli vartin hyötyliikuntasuorite! Kyllä sen voi jo nyt sanoa, että taisi tulla helmiä sioille, kun tuo paketti minut löysi.

Näin syntymäpäivänäni, jokaisen ikävuoteni alussa olen usein potenut joko ikäkriisiä tai jotain muuta vastaavaa hömppää. Ihan hirveän masentavaa. Melko tavallista tosin: esimerkiksi tämä 37 on todellakin lähempänä ikää 40 kuin ikää 30 ja lähes kaikki samanikäiset tuttavat kriiseilevät tavalla tai toisella. Ihaillen katson heitä, jotka edelleen sanovat iän olevan vain numero. Minulle se on myös jäykkyyttä, hedelmöittymisvaikeuksia ja ryppyjä.

Ei varmaankaan tarvitse miettiä, mistä tällaisena kilpailun ja jatkuvan heilimöintikunnon (kyllä, uusia sanoja opittu viime aikoina kaiken maailman kolumneista!) ylläpitämisen aikana ihmiselle tulee ikäkriisi jokaisena syntymäpäivänä. Se tulee epärealistisista ikuisen nuoruuden odotuksista ja jatkuvasta kilpailusta milloin milläkin elämänalueella.

Ei se mitään, me kaikki voimme pysyä nyt ikuisesti nuorina

Tänä vuonna ajattelin ottaa ihan erilaisen lähestymisen tähän, kun tulee uusi vuosi mittariin, sillä tänään laskin uudet taidot ja suoritukset, joita tämän vuoden mittaan on kertynyt!

Elämä on pelkkää oppimista. Se on meidän kaikkien saavutettavissa oleva keino pysyä iskukunnossa vuodesta toiseen, niin työmarkkinoilla kuin henkilökohtaisessa elämässä. Naapurin rouvalla voi olla parempi palkka ja hoikempi varsi, mutta onkos hän säilyttänyt oppimiskykynsä ja intohimonsa elämää kohtaan? Tai miksi vertaisit itseäsi kehenkään, anna palaa omassa elämässäsi, omilla ehdoillasi!

Tässä siis minun oma henkilökohtainen listani siitä, mitä olen oppinut taas vuoden aikana. Huomaan, ettei muistini ole entisensä, sillä “pikkuasioita” en osannutkaan listata kuin kaksi. Olen varma, että olen oppinut monta pientä taitoa vuoden varrella ja aionkin koko seuraavan vuoden kerätä näitä omia onnistumisiani tarkemmaksi listaksi!

Aloitan sellaisilla taidoilla, joista on joku todiste, paperi tai tunnustus:

  1. Erä- ja luonto-oppaan tutkinto ja siihen tarvittavat taidot.
  2. Kolme ensiapukurssia, joten kyllä tässä jo peruselvytys sujuu! Ja yksi kurssi englanniksi eräolosuhteissa.
  3. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kansallispuisto-oppaan sertifikaatti eli syvä tietämys yhdestä maan syrjäisestä kolkasta.
  4. Tapahtumaideakilpailun menestys, joka johti työhommiin vuoden viiveellä.
  5. Sadan neliön messuosaston rakentaminen tyhjästä noin kahdessa viikossa.

Sitten on mietityttänyt nämä muut asiat, joita ei voi oikein paperilla todistella sekä lukuisat pienet asiat. Olenko oppinut itsestäni tai olenko oppinut muista ihmisistä? Olenko saanut uusia ystäviä? Olenko ilahduttanut muita ihmisiä ja olenko ollut hyvä ihminen? Mitä kaikkia pieniä taitoja olen oppinut, minkälaisia arjen tarpeita tai turhuuksia?

Kyllä. Sen tarkemmin erittelemättä. Ja kehittymisen varaa on toki vielä vaikka kuinka paljon!

Muutama kuukausi sitten muistin pitkästä aikaa, että osaan lukea. Sen jälkeen olen lukenut kirjastosta lainaamiani kirjoja muutaman per viikko. Radion kuunteleminen ja kirjojen lukeminen, se se vasta on elämää.

Opin syömään sushia syömäpuikoilla vasta tänään. Se olkoon todiste siitä, että kaikenlaista voi oppia, kun oikein sitkeästi opettelee!

Jätä kommentti

*