Jos aikuisena aloittaa retkeilyharrastuksen, kannattaa harrastukseen panostaa sekä tiedollisesti että taloudellisesti. Jos kumpaakaan näistä ei ole mahdollista toteuttaa, kannattaa ostaa sellaisia varusteita, jotka ovat olleet markkinoilla vähintään kolmekymmentä vuotta. Jos niitä edelleen myydään ja ovat soivia pelejä, myös tällainen nörtti selviää niiden avulla hengissä. Minulla esimerkiksi on putkirunkoinen, erittäin kelvollinen rinkka, jonka malli ja hankintahinta 4 euroa ovat herättäneet kanssaretkeilijöissä sekä epäuskoa, halveksuntaa että kateutta. Sitä ei pakata sivusta kuten uusia, vaan suuaukosta, mutta kyllä sinne kummasti mahtuu tarpeellista. Viikonloppulaukku saa ihan uuden merkityksen, kun pakkaat mukaan sängyn, seinät ja keittiön ja kannat ne mukanasi ulos villiin luontoon.
Olin toukokuussa aikuisten retkeilykurssilla opiskelemassa sitä, miten luonnossa voi pärjätä yön yli tai vaikka viikon kerrallaan. Kursseja on erilaisia, mutta tämä sisälsi kolme teoriakertaa kolmena viikonloppuna sekä kurssin lopuksi retken Isojärven kansallispuistoon. Noviisille tämä oli erinomaisen varovainen tutustuminen siihen, mitä on odotettavissa, kun retkeilykärpänen puraisee ja katoaa kummasti myös kauniit ajatukset siitä, että sehän on ilmainen harrastus, sen kun marssii lähimpään metsään.
Ensimmäisellä kerralla tutustuimme varusteisiin. Allekirjoittanut oli lähes kirjaimellisesti liekeissä, kun testasimme retkikeittimistä sitä, mikä toimii bensalla. Kotiin päästyä päätin ostaa Trangian: olkoon tehoton, mutta lieskat on pienemmät! Teltat, niissä sitä vasta löytyykin vaihtoehtoja. Kurssin ohjaajalla oli telttojen Porsche, tuulessa pärjäävä ja suurella eteisaulalla varusteltu putkilo, kun minun hankintani oli SPR:n kirppikseltä 25 eurolla ostettu kupoliteltta, jonka edellinen omistaja oli laittanut kierrätykseen ihan simppelistä syystä: hän ei saanut sitä mahtumaan takaisin teltan mukana tulevaan pussiin, vaan se oli jaettu peräti neljään eri pussiin. Itse saan sen rullailtua yhteen pussiin kotioloissa, testin suoritin kevättalvella taloyhtiön pyykinkuivaushuoneessa. Sen sijaan metsäolosuhteissa jäi ulkosuoja toiseen pussiin. Epäilen, että teltta oli paksuuntunut kosteassa kevätilmassa. Mainittakoon, että retkiviikonloppuna oli Lyyli-myrsky myös Isojärvellä, joten ihan hyvä se minunkin telttani oli. On.
Toisella kerralla harjoittelimme eksymistä eli kompassin ja kartan käyttämistä yhdessä, erikseenhän nämä jo olivatkin hallussa, ellei lasketa muutamia karttamerkkejä, joita en tunnistanut tai luulin muuksi kuin mitä ne sitten lopulta olivatkaan ja yksi olikin tulostuksessa tullut viiru. Parisuhderetkeilyssä on muuten tärkeää olla hiljaa kahdessa kohdassa, ensin siinä kun toinen tarkistaa suuntaa kartalta ja toisen kerran siinä, kun on huomattu jo, että ollaan menty reitiltä metsään.
Uusia termejä kuten erannon korjaaminen!
Kolmannella kerralla puhuttiin retkiruokailusta: vaahtokarkit eivät ole parasta retkiruokaa ravintoarvoiltaan, mutta Snickers on, paitsi että se kummasti hiljentää pähkinälle allergisen matkakumppanin. Muutenhan reissussa syödäänkin opiskelijaruokaa kuten makaroonia, paitsi että tällä kertaa syötiin armeijaruokaa pusseissa ja mahtoi olla hieman erilaista armeijaruokaa kuin mistä olen viimeksi kuullut. Tosin armeijajuttuja olen kuullut melkoisen pitkän aikaa sitten viimeksi, silloin kun en vielä ollut naimisissa sivarin kanssa: se kun hiljentää kummasti metsäleireistä jankkaamista sukukokouksissa. Reissussa voi toki tehdä mitä vain ruokaa, mutta ainesten etsiminen, kuivattaminen, pakkaaminen ja kantaminen ei ehkä sovi kaikkien retkeilijöiden suunnitelmiin ja aikatauluun.
Suosittelen kaikille retkeilyä keinona parantaa omaa jaksamista ja saada edes hetken rauha tavallisesta työelämästä. Kun en pienenä päässyt partioon ja oma lapsikin lopetti partion kymmenkesäisenä, en ole oikein päässyt toteuttamaan puunhalaajuuttani, mutta on lupa innostua myös aikuisena! Minulla oli aivan järjetön nälkä kolme päivää reissun jälkeen, elimistö oli vissiin jonkinlaisessa hälytystilassa ja se aiheutti toimistossa hieman ongelmia, lounassalaatti jätti mahan murisemaan. Nyt olen jo toipunut, viikko toimistossa palauttaa aineenvaihdunnan normaaliksi, pohkeet alkavat taas toimimaan ja savun haju on lähtenyt hiuksista (yksi pesu ei todellakaan riitä). Muistot sen sijaan jäävät, oli nuotiolla sen verran lystiä.
Että elämä ei menisi liian yksitoikkoiseksi, olen maanantaina lähdössä Amerikkaan kahdeksi viikoksi. Purettuani rinkan pääsen pakkaamaan matkalaukkua.
