Teknologiansietokyky kehittyy

Suhtautumiseni teknologiaan on erittäin ristiriitaista: välillä innostun ihan höpönä uusista asioita (kuten juuri nyt Periscopesta ja tulossa olevista asioista veronpalautuksien jäämisestä historiaan sekä lähimaksamisesta kellolla), kun taas joskus toisena hetkenä ärsyttää tietokone ja sen kaiken vastarinnan turhaksi tekevä ja kaiken lihasvoiman voittava “tallennus epäonnistui, aloita alusta” tai muu vastaava, lähes mikä tahansa ilmoitus tilapäisestä häiriöstä. Toisin sanoen rakastan teknologiaa, kun se helpottaa elämääni, mutta sen pettäessä koen ärtymystä. Työnikin on teknistä ja edellyttää monenlaisia taitoja.

Kun olen saanut muita asioita pois stressilistalta, pärjään paremmin myös teknologian kanssa. Kunnon yöunien ja aamupalan jälkeen on helpompaa olla muutoksesta enemmän innoissaan kuin peloissaan. Osaltani kulkiessani jos en nyt aivan edellä muuta kansakuntaa, kuitenkin heti varhaisten omaksujien kantapäillä, törmään varmasti tavallista tallaajaa useammin tuotteiden alkukaaren ongelmiin, jotka suuren suosion noustessa on jo kitketty pois. Tämä on opettanut minua kärsivälliseksi teknologian suhteen, koska hyväksyn mahdollisia virheitä ja kehityskohteita tuotteissa ja palveluissa ja ymmärrän, että tuotekehitys ei lopu julkaisupäivään.

Arastelin kauan nörttiyteni kanssa, enhän osaa koodata enkä ymmärrä täydellisesti kaiken maailman atk-lyhenteitä. En pelaa, joten millainen nörtti sitten olen?

Olen palveluista pitävä nörtti. Minulle teknologia näyttäytyy hyötyinä ja digitaalisina ja samalla usein ekologisina ratkaisuina. Olen valjastanut teknologian käyttööni ja tuomaan elämääni helppoutta. E-lasku, matkaliput ja radio kännykässä. Sähköiset karttapalvelut. Mobiilivarmenne. Aktiivisuusranneke. Kaikki ne innostavat teknologiauutiset, joiden tekniikasta minun ei tarvitse murehtia: on joku muu, joka ohjelmoi, kun taas minun osani on sitten tulevaisuudessa käyttää ja nauttia, ehkä hieman kiroilla, jos heti ei sujukaan. Makustelen usein asioilla, jotka ovat tulossa ehkä noin viiden vuoden päästä (toki monet ideat ehditään tuossa ajassa kuopata tai ne muuttuvat aivan täysin), ja ajattelen jo hyötyjä muutosvaiheen kriisien sijaan.

Minähän en ole sillä lailla diginatiivi, että koko elämäni olisi ollut sähköisiä palveluita saatavilla. Ne ovat rymistelleet elämääni kasvuvuosien aikana ja niistä tykkääminenkin on alkanut vasta aikuisiällä. Osaa palveluista olen vierastanutkin: e-laskun käyttöönotto vaati puhelinsoittoa pankkiin siellä olevan vanhan yhteysnumeron vuoksi ja sitähän en sitten millään saanut mahdutettua aikatauluuni pariin vuoteen. Pankkini puhelinpalvelu on auki 24/7, joten jonkin sortin laiskuudesta ja vastahakoisuudesta oli kyse.

Millainen nörtti sinä olet vai innostutko ollenkaan esimerkiksi Verohallinnon sähköistymisestä tai e-laskuista?

Jätä kommentti

*