Verovapaa pizza on salaliitto

Kuvan pizza ei liity tapahtumiin. Kuva: Heikki S.

Saako pizza maksaa alle kuusi euroa? Mieluiten ei, sillä useimmin todella edullista pizzaa tarjoavat kojut eivät ole tilanteen tasalla verotuksen säännöistä, työnantajamaksuista tai hygienian tasosta. Uskon tietyssä määrin tehostamiseen, mutta se on pizzaa, ei sen tuotantoa ehkä voi kovin paljon oikaista. Jos voi siinä määrin, että hinnat voi pitää kestävästi ja laillisesti alle kuudessa eurossa, haluaisin työn puolesta mennä tutkimaan, olisiko jotain, miten voisimme ottaa mallia, sillä omalla alallamme tehostamisessa olisi vielä työnsarkaa, vaikka sinänsä aikamoinen kehitys on ollutkin vuosikymmenten mittaan. Sen sijaan minulla on mielikuva, että useimmat noista synkeistä veronkierron pesistä eli pizzerioista elättävät suurta perhettä ja työllistävät monta henkilöä. Keinoista en ole aivan varma, mutta en usko, että nuo pienyrittäjät käyttävät tulojaan ostaakseen ökyautoja tai loisteliaita loma-asuntoja. Jollakin tasolla alle kuuden euron pizzan ostaminen on siis toimeentulotukitulonsiirtoa ilman valtiota välissä.

Miksi kuuden euron pizza vetää puoleensa keskituloista, joka voisi työpaikan tuella usein syödä ihan tavallistakin lounasta tai jolla olisi varaa ostaa samalla rahalla hyvän aterian tarpeet kotiin? Ravinnon kannalta juusto ja tomaattikastike vehnäpohjan päällä antaa suloisen kooman tunteen pariksi tunniksi ja jo pelkkä pizzan ajatteleminen tuo veden kielelle, jos olet antanut itsesi joskus nauttia suupielet rasvaa tirskuen sellaisesta oikein edullisesta pizzasta, jossa ei juurikaan erota täytteitä toisistaan. Entä jos nuo kansantalouden kaatavat pimeät voimat alkaisivat tarjota salaattia, porkkanaa ja kasvisruokaa? Jos yhdessä yössä tapahtuisi muutos, jonka myötä kansallisruokamme pizza vaihtuisi terveellisiin kasviksiin, kausittain vaihtuviin ja monipuolisiin, maukkaisiin ja sanoinko jo, terveellisiin? Eikö tuollainen teko jo ansaitsisi verohelpotuksia senkin puolesta, että terveysmenot lähtisivät laskuun ja ihmiset pystyisivät iltapäivälläkin pysymään hereillä kokouksissa? Vai onko tarkoitus pienentää tulevia sairaanhoitokustannuksia, kun tukkoiset verisuonet ja rasittuneet sydämet hoitavat huonommat äkkilähdöllä paremmille hoitopaikoille pilvenreunalle?

Lempisanontani jonkun retostaessa Viron viinalastillaan on: “Ei kiitos, mieluummin maksan veroja”. Nykyään en sitten juuri niitä veroja alkoholista juurikaan maksa, kun ei tule juotuakaan. Jos tulee juotua, menee sitten vielä ravintolan verot päälle. Sillä ei ehkä vielä Suomea pelastaa, enkä aio siirtyä suurkuluttajaksi vain paremman veronkannon vuoksi. Hassua on, että sitä halpaa Viron viinaa ja kaljaa kantaa osittain sama porukka, joka tuomitsee ankarasti yritysjohtajien eläkepäivät Portugalissa tai lääkärien perustamien yritysten tavan suunnitella verotusta. He myös etsimällä etsivät sen alle kuuden euron pizzan ja pitäytyvät siinä, viereisen ravintolan kymmenen euron pizzan sijaan. Jokaisella yhteiskuntaluokalla on siis halua kiertää veroja jollain tapaa, jos se vain on mahdollista, niin pienillä kuin isoilla yrityksillä, niin rikkaimmilla kuin köyhimmillä. Kukaan meistä ei ole vapaa ahneudesta. Verottaja tuntuu yhteiseltä viholliselta, jota vastaan kuuluu kapinoida. Kuinka usein tulee mieleen, että verottajan keräämillä varoilla rahoitetaan yhteiskunnan toimintaa, kaikkea tätä mukavuutta, jonka keskellä lillumme huoletta.

 

Maa-artisokkakeittoa eräässä erinomaisessa ravitsemusliikkeessä hyvän valkoviinin kera. Kuva: Heikki S.

Maa-artisokkakeittoa eräässä erinomaisessa jyväskyläläisessä ravitsemusliikkeessä hyvän valkoviinin kera. Kuva: Heikki S.

Kommentit

  • Matti Muukkonen

    Tuolla artisokkakeittoannoksella pysyy virkeässä työkunnossa paripäivää?

Jätä kommentti

*