Ammatillisten opettajien hätähuuto: Kuuleeko ministeri Grahn-Laasonen?

Ammatillisen koulutuksen reformissa on paljon hyvää. Sen hyvät tavoitteet eivät kuitenkaan voi toteutua ammatilliseen koulutukseen kohdennettujen valtavien säästöjen takia. Sain terveisiä kuuden eri oppilaitoksen opettajalta ja heidän viestinsä oli samansuuntainen: ”Ei tämä voi onnistu, kun ensi viedään rahat ja sitten sanotaan: Kehittäkää!”

Kokosin viestit yhteen ja seuraavassa on kuvaus ammatillisen koulutuksen nykytilasta:

Henkilöstöä on vähennetty erityisesti tukipalveluista ja opetushenkilöstöstä. Johtajien suhteellinen määrä ei ole vähentynyt – pikemminkin päinvastoin. Ryhmäkoot ovat niin suuria, ettei olemassa olevilla opettajaresursseilla ole mahdollista toteuttaa laadukasta opetusta. Opiskelijoiden saaman opetuksen määrä on vähentynyt entisestään. Itsenäistä opiskelua on lisätty, eikä sitä valvo kukaan, eikä sen ohjaamiseen ole annettu resursseja. Pahimmillaan itsenäistä opiskelua on kaksi päivää viikossa. Reformin lähtökohtana on ajatus itseohjautuvasta opiskelijasta, mutta 16-vuotias peruskoulusta tuleva nuori ei useinkaan sitä ole. Kasvatusajattelu on unohtunut kokonaan uudistuksessa. Suurin osa 16-vuotiaista tarvitsee vielä paljon ohjausta ja tukea opinnoissaan. Yhä useammalla opiskelijalla on lisäksi oppimisvaikeuksia ja maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden osuus on kasvanut. Monet oppilaat tarvitsevat ammattitaitoista tukea ja ohjausta elämänhallintaan ja työssä oppimiseen.

Opiskelijoilla on yhteinen huoli opettajien kanssa ja heidän viestinsä julkisuudessa on sama: Opetuksen laatu huononee ja uhkana on, ettei riittäviä valmiuksia saada ammatissa toimimiseen. Opiskelijat ovat lisäksi huolissaan opettajien jaksamisesta.

Ammatillisen koulutuksen opettajilla on oman alan substanssi- ja pedagogista osaamista. Monet heistä ovat kouluttautuneet erityisopettajiksi. Siksi onkin käsittämätöntä, että monessa ammatillisessa oppilaitoksessa päteviä opettajia on irtisanottu ja tilalle on palkattu pienempi palkkaisia työntekijöitä, joilla ei ole minkäänlaista opettajankoulutusta.

Reformin tavoitteena on, että puolet tutkinnosta suoritetaan työpaikoilla. Tämä on hyvä tavoite. Se edellyttäisi kuitenkin sitä, että opettajilla on mahdollisuus olla työpaikoilla ohjaamassa ja tukemassa opiskelijaa. Valitettavasti opettajilla ei ole aikaa olla työpaikoilla tekemässä työtä opiskelijan kanssa, vaan yhteydenpito ja ohjaus tapahtuvat yleensä pikaisilla puhelinsoitoilla.

Opettajat ovat ihan mahdottoman edessä, mutta yrittävät sinnitellä opiskelijoiden vuoksi oman jaksamisensa äärirajoilla. Nyt tilanteen tiukkeneminen näkyy jo sairauslomien lisääntymisenä.

Meniköhän tämä nyt oikein, ministeri Grahn-Laasonen?

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)

 

Kommentit

  • Ennenoliparemmin

    Hyvä kirjoitus , ja ajankohtainen.
    Meillä kotona amiskalainen, jolla päivät jopa puolitoista tuntisia. Ja näitä useita viikossa.
    Itse ymmärtäisin että juuri työelämän kynnyksellä koulupäivätkin olisi pitempiä, jolla valmistellaan että jaksaa työpaikalla sen täyden päivän.
    Nyt kun kolme vuotta vetelehditään, niin ei käy kateeksi työnantajia, jotka saavat kaiken lisäksi joka vuosi pienemmät valmiudet omaavia työntekijöitä.
    Mutta tähän pitäisi puutua jo peruskoulusta lähtien.
    Esim. pojallani seiskaluokalla pakollisena käsityö, joka ei suinkaan ollut pojille suunnattua, vaan virkkausta ja ompelua. Mihin nykypojat sitä tarvii? Sitten ihmetellään kun poikia ei saada metalli ym. kädentaitoja vaativille aloille. Ne on vieraita.
    Koululaitos on viisaine opetus suummitelmineen luomassa osaamattomia sukupolvia.
    Opettajat ei voi kuin toteuttaa niitä, mutta heitä ei kuunnella.

  • Merja Mäkisalo-Ropponen

    Kiitos oikein hyvästä kommentista. Olen samaa mieltä kanssasi

Kommentointi on suljettu.