Ei järjen häivää…

Viime viikon tiistaina käytiin eduskunnassa keskustelu Valtion talouden suunnitelmasta seuraaville vuosille ja keskiviikkona keskusteltiin opposition vaihtoehtobudjeteista. Koska keskustelut olivat peräkkäisinä päivinä, niissä tuli selkeästi esille hallituksen ja sosialidemokraattien ajattelutavan ero. Hallitus ei lainkaan ole laskenut päätöstensä vaihtoehtoiskustannuksia siis esimerkiksi sitä, mitä haittoja ja muita kuluja heikoimmassa asemassa oleville kansalaisille kohdistetut säästöt aiheuttavat yksilöille, perheille ja yhteiskunnalle.

Me kaikki tiedämme, että terveyden– ja hyvinvoinnin eriarvoistuminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi – puhumattakaan siitä inhimillisestä kärsimyksestä, mitä se aiheuttaa. Ensi vuoden talousarvio lisää terveys- ja hyvinvointieroja yhteiskunnassa. Suurin selittäjä terveys- ja hyvinvointieroille on henkilön ja perheen sosioekonominen asema. Terveyttä ja hyvinvointia pahoin uhkaavia asioita hallituksen talousarviossa ovat muun muassa sairausvakuutuksen lääkekorvausten vähentäminen, sairausvakuutuksen indeksin leikkaaminen, keliakiaruokavaliokorvausten poistaminen, Kelan matkakorvausten leikkaaminen ja kunnallisten asiakasmaksujen korotus. Asiakasmaksuja korotetaan jopa 30 prosentilla. Korotus kohdistuu erityisesti vähävaraisempiin kansalaisiin, koska he käyttävät enemmän esimerkiksi terveyskeskusten ja sairaaloiden palveluita.

Valitettavasti monet näistä toimenpiteistä osuvat vielä samoille henkilöille, jonka johdosta yhä useampi kansalainen joutuu toimeentulotuen asiakkaaksi. Lisäksi työkykyä ylläpitäväksi tarkoitettu Aura-kuntoutus lopetetaan. Tämä on työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin edistämisen kannalta huono päätös, jos tavoitteena on työurien pidentäminen. Hallitus ei säästöpäätöksissään ole lainkaan tehnyt terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointia. Pidemmällä tähtäyksellä näiden säästöpäätösten johdosta yhteiskunnan kustannukset kasvavat.

Myös lapsiin kohdistuvat säästöt nakertavat pahasti tulevaisuuttamme. Varhaiskasvatukseen ja kouluihin kohdistuvat säästöt ovat vastuuttomia. Suuri joukko lapsista pärjää suuressakin ryhmässä, mutta 25 % kaikista oppijoista on ns. erilaisia oppijoita, jotka erityisesti kärsivät isoista ryhmistä ja siitä, ettei opettajalla ole aikaa ohjata henkilökohtaisesti. Tämä voi johtaa normaalilta oppimispolulta putoamiseen ja sitä kautta syrjäytymisriskin kasvamiseen.

Nuorten kohdalla nuorisotakuun alasajo on käsittämätön päätös, sillä se uhkaa synnyttää syrjäytyneiden sukupolven. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle vähintään miljoona euroa, joten on epäinhimillistä ja taloudellista tuhlausta viedä resurssit esimerkiksi etsivältä nuorisotyöltä. Viime hallituskauden aikana etsivän nuorisotyön avulla tavoitettiin vuosittain noin 20 000 ns. ”kadoksissa” olevaa nuorta, joista 15 000 ohjattiin toimenpiteiden pariin.

1990-luvun laman aikana karsittiin samalla tavalla lasten ja nuorten palveluista ja niistä säästöistä syntyneitä kustannuksia maksetaan edelleen. 1990-luvun laman aikana lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettäneillä on keskimääräistä enemmän mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Nyt hallitus on tekemässä täysin samat virheet kuin silloin ja aiheuttaa päätöksillään paljon inhimillistä kärsimystä sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvua. mutta samalla myös kohonneita kustannuksia tulevaisuudessa.

Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

Jätä kommentti

*