Täytän tällä viikolla 60 vuotta. Tuntuu kuin olisin astumassa huoneesta toiseen. Yksi vuosikymmen on jäämässä taakse ja olen siirtymässä uudelle. Toisaalta on haikea mieli siitä, miten nopeasti aika on kulunut. Toisaalta olen uteliaan innostunut, mitä uutta tulevalla vuosikymmenellä tapahtuu. Tasavuosien täyttäminen aktivoi muistelemaan menneitä ja tekemään elämästä inventaariota. Olenko tehnyt niitä asioita, joista haaveilin ja suunnittelin? Mitä olen oppinut? Olenko suurin piirtein tyytyväinen itseeni ja elämääni?
Itselleni tärkeä, nyt päättyvällä vuosikymmenellä oppimani taito on ollut tavallisesta arjesta nauttiminen. Se, miten koen tavallisen arjen, määrittää tyytyväisyyttäni elämään. Omassa elämässäni juhlaa on alle 10 prosenttia, suurta surua ja kriisejä saman verran. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Suurin osa elämästäni, noin 80 prosenttia on tavallista arkea eli työtä ja arjen pyörittämistä. Jos pystyn nauttimaan arjesta ja näkemään jokaisessa päivässä jotain kaunista ja kokemaan kiitollisuutta, elän onnellista elämää. Juhlahetkiä odottaen elämästä tulee pelkkää odottamista. Kriisejä pelätessä, ei uskalla elää. Juhla-aikoja ja kriisejä tulee ja menee, mutta arki pysyy.
Minulle arjen kauneus tulee työn ja arkiaskareiden lisäksi esille luonnossa ja sen yksityiskohdissa, perheen, työtovereiden ja ystävien kanssa olemisessa sekä iltaisin ja viikonloppuisin musiikkia kuunnellessa ja kirjoja lukiessa. Erityisesti rakastan aforismeja ja lyhyitä runonpätkiä, joihin on tiivistetty jokin viisaus. Minulla on aina kukkarossani joku lyhyt tekstinpätkä, joka on jossain hetkessä puhutellut minua. Kannan sitä mukanani niin kauan, kunnes sen viesti itselleni aukeaa.
Nyt päättyvällä vuosikymmenellä olen oivaltanut jotain tärkeää muun muassa seuraavista aforismeista:
– Ole itse se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa (Mahatma Gandhi)
– Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisin tänään. (Ariwara no Narihira)
– Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on kylliksi haavetta yhdelle elämälle. (Tommy Tabermann)
– Tie harhautui metsässä ja minä valitsin sen vähemmän kuljetun ja siksi kaikki on toisin. (Robert Frost)
Siirryn uuteen huoneeseen – uudelle vuosikymmenelle – avoimin mielin. Mitkä lienevät alkavan vuosikymmenen ”elämäni aforismit”?
Jos haluat muistaa minua syntymäpäivänäni, se käy parhaiten laittamalla ison tai pienen summan joko Pohjois-Karjalan Muisti ry:n tai Pelastakaa Lapset ry:n Joensuun osaston tileille. Molemmissa järjestöissä tehdään tärkeää työtä arjen helpottamiseksi tilanteissa, jossa tarvitaan apua. Meidän on hyvä muistaa, että jokainen on elämänsä aikana välillä auttajana ja välillä autettavana. Välillä saavana ja välillä antavana osapuolena.
Tarvitsemme toinen toisiamme!
Pohjois-Karjalan Muisti ry: FI78 1040 3000 3137 20
Pelastakaa lapset ry Joensuun osasto: FI67 4108 0010 3457 78
Merja Mäkisalo-Ropponen
Eino J. (maallikkona)
Lämpimät 60 v. Onnittelut maakunnasta!
Tärkeissä elämäntilanteissa lausutut sanat ovat merkittävämpiä kuin arkinen puhe. Moni elämässä tärkeä asia kuitenkin tapahtuu tavallisena arkipäivänä, joten arjen ja juhlan puheet lähestyvät merkitykseltään toisiaan. Aforismisi ja työsi suomalaisten yleisen hyvän eteen kannustavat esimerkillään lukijakuntaasi vastakin.
Onnellisuuteesi mahtuu vielä paljon – esimerkiksi sen ansiosta, että naiset elävät keskimäärin miehiä pitempään ja Aforismisi siivittävät monipuolisuutesi ansiosta pitkälle tulevaan.
Onnea!
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kiitos Eino J. kauniista sanoistasi!
Olavi Koskela
Niin, tuota Narihiran lausahdusta, hänen viimeistä runoaan, pidetään hänen kuolinrunonaan (japaniksi jisei). Ei kai siitä nyt sentään sinun suhteesi ole vielä kyse.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Ei omalla kohdalla, mutta läheisiä on kuollut – jopa nuoria ihmisiä yllättäen. Ystäväni hautajaisissa luin tämän värssyn.
Risto Daavitsainen
Tabermannin runon haave on sinussa todellisuutta. Olet sitkeästi ollut edelläkävijä Muistisairaiden hoitotyöntyön puolesta. Matkaasi tällä polulla sain seurata aikoinaan pienen matkaa. Se oli opettavaista aikaa! Paljon Onnea!
Merja Mäkisalo-Ropponen
Risto, Sinun kanssasi oli todella mukava työskennellä. Kiitos niistä ajoista.
Ritva Ahonen (ent.Suuronen)
Hei Merja opettajani! Paljon Onnea Sinulle syntymäpäiväsi johdosta! Muistelen usein Sinun opetuksiasi Dementiahoidon asiantuntijuuskoulutuksesta Kuopiossa vuonna 1998.Sain paljon ymmärrystä ja voimia työhöni Sinulta muistisairaiden hoitoon Lapinlahdelle. Kiitos siitä. Terveisin Ritva
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kiitos Ritva. Edelleen teen työtä muistisairauden ja heidän omaistensa oikeuksien puolustamisessa. Yhdenvertaiset oikeudet eivät edelleenkään toteudu!