Huoli omaishoitajien jaksamisesta

Omaishoitajaliittoon on tullut paljon viestejä epätietoisilta omaisilta siitä, miten koronaepidemian aikana pitäisi toimia. Omaishoitajilla on myös paljon pelkoja ja huolia sekä omaan itseensä että myös hoidettavan tilanteeseen liittyen. Hoitajat ovat eturintamassa suojaamassa riskiryhmiin kuuluvia koronavirukselta. Monet omaishoitajat kuuluvat riskiryhmään itsekin, erityisesti iäkkäät puoliso-omaishoitajat. Muistisairaat ovat omaishoidon suurin ryhmä. Osa kotona asuvista muistisairaista on käytännössä täysin riippuvaisia omaisen hoidosta. Kuntien tulisi varautua tilanteeseen, jossa epidemian edetessä omaishoitaja sairastuu koronavirukseen ja joutuu sairaalaan.

Kysymyksiä Omaishoitajaliittoon on tullut muun muassa kotihoidon riittävyydestä ja kotihoidon työntekijöiden suojausvälineiden käytöstä. Omaisiakin kummastuttavat koko ajan muuttuvat ohjeistukset ja työntekijöiden toimintatavat. Ohjeiden epämääräisyys ja ristiriitaisuus onkin ollut yksi epäonnistuminen tämän kriisin hoidossa. Myös perustuslakiavaliokunta kiinnitti asiaan huomiota korostaessaan hallinnosta tulevien ohjeiden merkitystä. Kriisiaikana on erityisen tärkeää, että ohjeet ovat selkeitä ja yksiselitteisiä, niin että ne voidaan joka paikassa ymmärtää samalla tavalla. Turvallisuuden ja luottamuksen tunteen syntymisen kannalta on erityisen tärkeää, että lakeja, asetuksia ja ohjeita ymmärretään ja tulkitaan joka paikassa samalla tavalla.

Myös sopimusomaishoitajien vapaiden järjestelyissä on ollut erilaisia käytäntöjä eri puolilla Suomea. Osa intervalli- ja lyhytaikaishoitopaikoista on keskeyttänyt vapaan aikaisen hoidon järjestämisen muutama viikko sitten. Tämä päätös nosti paljon huolia omaishoitajien omasta jaksamisesta. Tähänkin asiaan perustuslakivaliokunta otti kantaa todeten, etteivät poikkeusolot oikeuta palvelujen lakkauttamiseen tai olemassa olevien asiakkuuksien päättämiseen. Valmiusalain käyttöönotossa korostuu niin sanottu välttämättömyyden edellytys eli valmiuslain toimivaltuuksia ei tule ottaa käyttöön kevein perustein tai ”varmuuden vuoksi”.

Onneksi Sosiaali- ja terveysministeriö on sittemmin ohjeistanut kuntia turvaamaan perustason sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei lyhytaikaishoitojaksoja saa kategorisesti evätä. Toivottavasti perhehoidon kehittäminen ottaa nyt isoja askeleita, sillä se olisi tässäkin tilanteessa erinomainen vaihtoehto omaisten vapaiden järjestelyssä. Myös kuntoutuspalveluiden toteutuksessa tulisi kunnissa käyttää nyt tervettä järkeä.

Osa omaishoitajista on kuitenkin itse päätynyt lykkäämään omia vapaitaan, jotta pystyy mahdollisimman hyvin suojamaan hoidettavaansa tartunnalta. Tämä taas lisää riskiä omaishoitajan uupumiseen.

Erityislasten vanhempien arki on kuormittunut monin tavoin. Monella erityisesti neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhemmalla tilanne on todella kuormittava, kun normaalin arjen lisäksi on vielä huolehdittava koulun käynnin sujumisesta. Valitettavasti joissakin kunnissa on vähennetty oppimisen tuen palveluita etäopiskelussa oleville lapsille, vaikka etäopetus usein tarkoittaa lisääntyvää oppimisen tuen tarvetta.

Huolta omaisilla on myös hoiva- ja hoitokodeissa asuvista läheisistään. Vierailukiellot aiheuttavat ahdistusta osassa lähiomaisia, jotka ovat ennen vastanneet läheisensä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, ulkoilusta ja auttamisesta ruokailussa. Miten läheinen pärjää nyt? Pysykö hoitopaikan henkilöstön terveenä, riittääkö henkilökuntaa? Kysymykset koskevat sekä ikäihmisten mutta myös kehitysvammaisten hoitoyhteisöjä. Nyt onkin tärkeä kehittää uudenlaisia, digitaalisia yhteydenpidon muotoja ja ohjata omaishoitajia niiden käyttöön.

Erityisesti kehitysvammaisten omaiset ovat myös olleet huolissaan, pääseekö heidän läheisensä tarvittaessa esimerkiksi erikoissairaanhoitoon. Onneksi tähän asiaan ministeriössä on otettu selkeä kanta eli jokaisella ihmisellä on tilapäiseen hengenvaaraan jouduttuaan yhtäläinen oikeus tehohoidon tarpeen arviointiin. Mielenterveysongelma, päihderiippuvuus, muistisairaus tai vammaisuus eivät saa estää pääsyä tehohoidosta mahdollisesti saatavan hyödyn arviointiin.

Epidemian aiheuttamien rajoitusten vuoksi omaishoitoperheet voivat jäädä entistä enemmän yksin. Omaishoitotilanteissa yksinäisyys usein lisääntyy ja sosiaaliset suhteet kaventuvat jo muutoinkin. Nyt jokainen meistä voi miettiä, miten voi tukea lähellä olevia omaishoitoperheitä. Paljon voi tehdä ilman lähikontakteja: käydä kaupassa ja apteekissa tai vaikka vain soittaa. Huolia voi jakaa esimerkiksi myös yhteisellä ulkolenkillä, kun etäisyys muistetaan. Keinoja varmasti löytyy.

Omaishoitajayhdistykset ovat lisänneet auttamistaan verkossa ja puhelimitse. Yhdistykset panostavat myös henkiseen tukemiseen ja verkostoituvat auttamisorganisaatioiden kanssa. Omaishoitajaliitolta on tulossa lisää verkkoryhmiä ja puhelimitse annettua tukea. Omaishoitajaliitto ja sen yhdistykset tekevät erinomaista työtä eri puolilla Suomea omaishoitoperheiden tukemisessa ja auttamisessa tämän kriisin yli. Ollaan kaikki mukana tässä auttamistyössä omalta osaltamme ja pidetään yhteyksiä omaishoitoperheisiin ja myös hoitokodeissa asuviin läheisiimme.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Eduskunnan omaishoidon tukiryhmän jäsen

 

 

Jätä kommentti

*