Hyvää kansainvälistä sairaanhoitajien päivää – monista huolista huolimatta

Huomenna (12.5.) vietetään kansainvälistä sairaanhoitajien päivää. Hoitotyössä on monia tärkeitä osaamisalueita ja taitoja. Mielestäni keskeinen perusta on kuitenkin ihmisen kohtaaminen ja auttava vuorovaikutus. Vuorovaikutus tarkoittaa vuorotellen toisiimme vaikuttamista ja sen edellytyksenä on tasavertainen kohtaaminen.

Oppivaa vuorovaikutusta voi verrata keinulaudalla keinumiseen, jossa osapuolet ovat vuorotellen ylhäällä ja vuorotellen alhaalla. Tällaista vuorovaikutusta myös hoitotyössä tarvitaan työntekijän ja asiakkaan välille.

Auttava vuorovaikutus edellyttää, että hoitotyöntekijä kuulee, näkee ja havaitsee sekä sanallista että ei-sanallista (liikkeet, eleet, äänensävy, reviiri, hiljaisuus, kosketus yms.) viestintää. Työntekijän on opeteltava taitoa olla läsnä ja eläytyä, jotta hän pystyisi ymmärtämään myös asiakkaan sanattomat viestit. Tämä vaatii kykyä nähdä myös näkyvän käyttäytymisen taakse, todelliseen tarpeeseen, viestiin tai tunteeseen. 

Auttava vuorovaikutus tarkoittaa ihmisen kohtaamista sekä viestien lähettämistä ja vastaanottamista tavalla, joka lievittää asiakkaan pahaa oloa ja hätää, auttaa häntä itseään selkiyttämään omaa tilannettaan sekä toisaalta mahdollistaa hyvien ja miellyttävien kokemusten ja tunteiden syntymisen. Tässä on olennaista hoitotyöntekijöiden tapa olla läsnä. Tavoitteena ei saisi olla tehtävien tekeminen vaan toisen ihmisen ihmisenä kohtaaminen ja hänen auttamisensa.

Olen itse sairaanhoitaja ja terveydenhuollon opettaja sekä omassa työssäni aina korostanut kohtaamisen ja vuorovaikutustaitojen ensisijaisuutta hoitotyön ammateissa. Valitettavasti olen saanut nyt viestejä, joissa kerrotaan, etteivät opiskelijat saa opintojen aikana riittävästi valmiuksia esimerkiksi kriisissä olevan ihmisen, muistisairaan tai mielenterveyskuntoutujan kohtaamiseen ja toisaalta työelämästä tulee terveisiä, ettei työntekijöillä ole aikaa kohtaamiseen. Jatkuva ristiriita ammattietiikan ja todellisuuden välillä uuvuttaa hoitotyöntekijöitä. 

Myös muuta tyytymättömyyttä työolosuhteisiin on paljon. Epäinhimilliset työolosuhteet eivät johdu koronasta, vaikka korona on monin paikoin heikentänyt tilannetta. Erityisesti sairaanhoitajat kokevat urakehitysmahdollisuutensa huonoiksi ja myös johtamisessa koetaan olevan puutteita, koska hoitotyön johtajia on vähennetty ja heidän toimenkuvaansa on kavennettu. 

Tilanteen korjaamiseksi sote-uudistuksessa on varmistettava hoitotyön ja hoitotyön johtajien asema. Samalla on rakennettava hoitotyöntekijöille toimiva urakehityspolku mm. valtakunnallisesti koordinoidun erikoistumiskoulutuksen avulla.

Myös näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen on varmistettava muun muassa Hoitotyön tutkimussäätiön rahoituksella samaan tapaan kuin lääketieteen puolella rahoitetaan käypähoitosuosituksia. 

Edellä kuvattuja asioita on mahdollista edistää valtakunnallisilla päätöksillä, mutta suurelta osin hoitotyön ja hoitotyöntekijöiden riittävyys ratkaistaan alueellisesti. Sote-organisaatioissa tulee muistaa, että arvostus on muutakin kuin juhlapuheita. Se on aitoa yhdessä tekemistä ja oikeudenmukaista palkkausta sekä sen varmistamista, että työntekijät voivat tehdä työtänsä ammattietiikan mukaisesti.

 

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Sairaanhoitaja, Terveystieteiden tohtori

 

 

Jätä kommentti

*