Hyviä ja huonoja tulevaisuustekoja

 

Koulutukseen panostaminen on paras investointi tulevaisuuteen

Oppivelvollisuusiän pidentäminen on erinomainen investointi tulevaan. Laadukas koulutus on yksi hyvinvointivaltiomme kulmakivistä. Kaikille tulotasosta tai asuinpaikasta riippumatta on taattu mahdollisuus kouluttautua aina peruskoulusta korkeakouluun asti ja tavoitella omia unelmiaan. Tämä oli myös se kantava ajatus, kun maahamme luotiin silloinen vallankumouksellinen peruskoulu-uudistus, jossa koko ikäluokalle ympäri maan tarjottiin yhtäläinen yleissivistävä koulutus.

Osaamisen vaativuus on kuitenkin kasvanut merkittävästi ja pelkän perusasteen suorittaneiden työllisyysaste on tänä päivänä jo lähes puolet heikompi kuin toisen asteen koulutuksen saaneiden. Suomessa on edelleen lähes 100 000 alle 30-vuotiasta, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Oppivelvollisuutta tulee pidentää toiselle asteelle ja saattaa koulutus aidosti maksuttomaksi, jotta vahvistetaan toiselle asteelle siirtymistä ja vähennettäisiin keskeytyksiä. Toisen asteen koulutuksen takaaminen koko ikäluokalle onkin 2020-luvun peruskoulu-uudistus.

Se merkitsee koko ikäluokalle pääsyä joko lukioon tai ammatilliseen koulutukseen. Samalla sillä on valtaisa merkitys nuorten tulevan työuran kannalta. Koulutus pidentää työuria, helpottaa työnsaantia ja ammatista toiseen vaihtamista sekä uuden oppimista ja uudelleenkouluttautumista muuttuvassa työelämässä. Koulupolun jatkuminen toiselle asteelle ja ammatin hankkiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä myös syrjäytymisen ehkäisyssä.

Uudistus ei tarkoita sitä, että kaikki pidettäisiin väkisin perinteisessä koulutuksessa. Me olemme kaikki erilaisia oppijoita ja yksi malli ei välttämättä sovi kaikille. Kyse voi olla myös esimerkiksi valmentavasta koulutuksesta, oppisopimuskoulutuksesta tai joidenkin kohdalla aluksi esimerkiksi kuntoutuksesta. Tärkeintä on, että jokaiselle löytyisi hänelle sopiva tavoitteellisen oppimisen polku kohti jatko-opintoja tai työelämää.

Pidemmällä tähtäyksellä uudistus maksaa itsensä takaisin, kun elinkeinoelämä ja työllisyys hyötyvät, puhumattakaan positiivisista kerrannaisvaikutuksista, kun nuorten koulutustaso lisääntyy ja syrjäytyminen vähenee. Suomessa on tällä hetkellä yli 60 000 nuorta syrjässä ja maksamme vuosittain yli miljardi euroa hintaa tästä syrjäytymiskehityksestä. Nuoremme ansaitsevat parempaa, siksi oppivelvollisuuden pidentäminen on ensiarvoisen tärkeää.

 

Järjestöjen rahoitus on turvattava

Järjestöjen rahoituksen leikkaus olisi huono päätös haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten kannalta. Sote-järjestöt tekevät työtä muun muassa lasten, nuorten, vammaisten, päihde- ja mielenterveysongelmaisten sekä pitkäaikaistyöttömien parissa. Koronaepidemian aikana järjestöjen ketteryys ja joustava toiminta mahdollistivat avun niillekin, jotka olisivat muutoin jääneet palveluiden ulkopuolelle.

Toteutuessaan Valtiovarainministeriön 127 miljoonan rahoitusleikkausehdotus merkitsisi järjestökentän alasajoa. Tämä tulisi hyvin nopeasti yhteiskunnalle todella kalliiksi. Eniten kärsimään joutuisivat heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset, sillä järjestöt hoitavat juuri niitä tehtäviä, joita mikään muu taho ei yhteiskunnassa hoida. On tärkeää huomata, että ilman järjestöjen ja kolmannen sektorin toimintaa ja kumppanuutta ei julkinen sektorikaan pysty toimimaan.

Jos järjestöt ja kolmannen sektorin toimijat eivät olisi tehneet viime kevään aikana niin paljon tärkeää työtä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttamiseksi, koronasta aiheutuva hoito- ja hoivavelka olisi vielä paljon suurempi. Tuntuu kohtuuttomalta, että juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamisesta halutaan leikata. Tämä tulevaisuuden kannalta huono päätös on ehdottomasti estettävä hallituksen tulevassa budjettiriihessä.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

Jätä kommentti

*