Ikäihmisten ihmisoikeuksien toteutumisessa puutteita

Tänään 10.12. vietetään YK:n ihmisoikeuksien päivää. Suomen ihmisoikeuskeskus on nostanut tänä vuonna esille erityisesti vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden oikeudet. Vammaisten henkilöiden oikeuksista puhuttiin erityisesti 3.12., jolloin vietettiin kansainvälistä vammaisten oikeuksien päivää. Monien selvitysten mukaan on ilmeistä, ettei Suomessa noudateta YK:n vammaisten oikeuksien sopimusta.

Tänä vuonna ihmisoikeuskeskus nostaa voimallisesti esille myös Euroopan neuvoston uudistetun sosiaalisen peruskirjan artikla 23:n, jossa taataan ikääntyneiden oikeudet.

Suomi on tämän artiklan mukaisesti sitoutunut muun muassa:

  • Antamaan ikääntyneille mahdollisuuden valita vapaasti elämäntapansa ja viettää itsenäistä elämää tutussa ympäristössään niin kauan kuin he itse haluavat ja ovat siihen kykeneviä
  • Takaamaan ympärivuorokautisessa hoidossa ja hoivassa oleville ikääntyneille asianmukaisen tuen, kunnioittaen heidän yksityisyyttään, ja mahdollisuuden osallistua heidän elinolosuhteitaan koskevaan päätöksentekoon.

Ihmisoikeuskeskuksen tehtävänä on edistää ikääntyneiden perus- ja ihmisoikeuksia ja vahvistaa oikeudellista näkökulmaa vanhuksiin liittyvässä päätöksenteossa ja asenteissa. Tämä tehtävä on tärkeä, sillä esimerkiksi molemmissa edellä mainitun Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan artiklan asioissa Suomessa on paljon kehitettävää.

Kotihoidon resurssien niukkuuden ja vanhanaikaisen toimintakulttuurin takia ikäihmiset eivät pääse ulkoilemaan ja harrastamaan kodin ulkopuolella mieleisiään asioista. Meillä on paljon ikäihmisiä, jotka eivät koskaan pääse ulos omasta kodistaan. Ikäihmisen ääntä ei myöskään kuulla siinä, milloin on esimerkiksi muistisairauden tai yksinäisyydestä johtuvan masentuneisuudesta takia aika muuttaa omasta kodista yhteisökotiin. Monelle yksin asuvalle muistisairaalle yhteisökoti olisi inhimillisempi asumispaikka kuin oma koti.

Myös ympärivuorokautisessa hoidossa ja hoivassa on vakavia puutteita, kuten olemme viimeisen vuoden aikana kuulleet. Perinteinen laitoskulttuuri ja henkilökuntaresurssien niukkuus estävät usein ikäihmistä elämästä oman näköistä elämää. Ympärivuorokautinen hoito ja hoiva muistuttavat enemmän laitoshoitoa kuin yhteisökotiasumista. Esimerkiksi muistisairas ei yleensä sairauden myöhäisvaiheessakaan tarvitse laitoshoitoa. Hän tarvitsee kodinomaisen asumispaikan (yhteisökodin), jossa hän riittävän ja ammattitaitoisen avun ja tuen turvin voi elää mahdollisimman omannäköistä elämää.

Toivon, että Suomessa lähdetään systemaattisesti kehittämään uudenlaista kulttuuria ikääntyneiden hoitoon ja hoivaan. Toivottavasti tämän hallituskauden aikana perustettava vanhusasiainvaltuutetun tehtävä saa aikaan nopeita muutoksia asenteisiin ja toimintakulttuureihin.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

 

Jätä kommentti

*