Ikäihmisten perhehoito on hyvä juttu!

Olin viime viikolla Muistiliiton puheenjohtajana puhumassa Nurmeksessa Ikäihmisten perhehoitoseminaarissa. Seminaarin oli järjestänyt Perhehoidon kehittämishanke (Perhot), jonka tavoitteena on lisätä perhehoidon käyttöä erityisesti Pohjois-Karjalan alueella osana vanhuspalveluita. Perhehoito on lastensuojelutyössä ja kehitysvammatyössä ollut jo pitkään yksi käytössä oleva vaihtoehto, mutta vanhusten asumis- ja hoitojärjestelyissä se on melko uusi toimintatapa. Perhehoitoa voidaan perhehoitolain (265/2015) mukaan toteuttaa henkilön osa- tai ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämiseen perhehoitajan yksityiskodissa tai hoidettavan kotona. Kunta tai kuntayhtymä tekee toimeksiantosopimuksen perhehoitajan kanssa tai sopimuksen perhehoidon järjestämisestä yksityisen perhehoidon tuottajan kanssa. Perhehoitolain mukaan tavoitteena on antaa perhehoidossa olevalle henkilölle mahdollisuus kodinomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin sekä edistää hänen perusturvallisuuttaan ja sosiaalisia suhteitaan.

Kokemusten mukaan perhehoito sopii myös omaisten vapaapäivien järjestelyihin hyvin. Näissä tilanteissa perhehoito voidaan toteuttaa joka henkilön omassa kodissa (jonne perhehoitaja tulee) tai sitten perhehoitajan kodissa, jonne henkilö tulee omaisen vapaiden tai loman ajaksi. Tuttu perhehoitaja ja tuttu ”sijaiskoti” tuo sekä sairastuneelle että omaiselle turvallisuuden tunnetta.

Muistiliitto korostaa, että jokaisella muistisairautta sairastavalla siinä vaiheessa, kun hän ei enää voi asua omassa kodissaan, on oltava oikeus yhteisökotiin. Yhteisökoteja ovat palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen (joissa on ympärivuorokautinen hoito ja hoiva), ryhmäkotiasuminen ja perhehoito. Yhteisökoti tulee jokaisen henkilön kohdalla valita yksilöllisesti hoidon ja hoivan tarpeen mukaan sekä tuntien henkilön elämäntarina ja siitä nousevat tarpeet. Perhehoito voi joissakin tapauksissa olla paras vaihtoehto laadukkaan ja oman elämäntarinan näköisen elämän turvaamisessa. Se ei kuitenkaan sovi kaikkiin tilanteisiin eikä kaikille muistisairaille.

Muistisairautta sairastavan kohtaaminen ja kuntouttava toiminta edellyttävät myös perhehoitajalta erityisosaamista ja siksi peruskoulutus perhehoitajan työhön ja tarvittaessa lisäkoulutus muistisairautta sairastavan kohtaamiseen on välttämätöntä. Perhehoitajalla on oltava tiedossa nimetty yhdyshenkilön sosiaali- ja terveystoimesta, johon hän voi tarvittaessa olla yhteydessä. Tällainen yhdyshenkilöksi sopii esimerkiksi muistihoitaja tai kotihoidon tietty nimetty henkilö. Yhdessä laadittu hoito- ja kuntoutussuunnitelma luo pohjan kaikkien osapuolten yhteistyölle. Perhehoitaja tarvitsee myös työnohjausta ja vertaistukea työssä kehittymisen ja jaksamiseen. Muistisairautta sairastavien kohdalla myös sijaisjärjestelyt on hoidettava huolella.

Oikein toteutuessaan perhehoidon avulla voidaan edistää kolme tavoitetta:

  1. Ikäihminen voi elää laadukasta elämää
  2. Työntekijä löytää itselleen mielekkään ja työn iloa mahdollistavan työn
  3. Yhteiskunnan voimavaroja säästyy

Toivon lämpimästi kuntien ottavan perhehoidon ”omakseen” ja kehittävän tätä toimintamallia myös muistisairautta sairastavien asumis-, hoito- ja hoivajärjestelyihin muistaen kuitenkin, että yhteisökodin valinnassa sairastuneen tarpeet ovat aina ensisijaisia.

Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Muistiliiton puheenjohtaja

 

Kommentit

  • Huutolaispojan tytär

    Perhehoito niin lapsille kuin vanhuksille on kiistämättä edullisempaa kuin laitoshoito. Kumpi on laadukkaampaa, siitä voi keskustella, mutta tuskin se keskustellen selviää. Vanhukset ja lapset ovat tyytyväisiä molemmissa paikoissa. Pääasia on, että on turvallista. Lapset ja vanhukset eivät osaa eivätkä ehkä uskalla valittaa olosuhteistaan, jos ne ovatkin huonot. Kenelle he sitä paitsi valittaisivat? Kuka heitä uskoo? Mielestäni tässä ollaan otettu askel vanhaa huutolaiskäytäntöä kohti. Kunta antaa vanhuksen tai lapsen hoidettavaksi siihen perheeseen, joka ottaa hoidettavan halvimmalla.

    • Merja Makisalo-Ropponen

      Hyvä huutolaispojan tytär. Ihan eri asiasta on nyt kysymys. Perhehoitajan saavat koulutuksen tehtävään, heille on selkeästi määritelty palkka ja heidän toimintaansa valvotaan. Peruskoulutuksen lisäksi heillä on täydennyskoulutusta, työnohjausta ja vertaistukea. Perhehoito on siis ammattimaista toimintaa. Muistiliiton puheenjohtajana tiedän useamman tapauksen, jossa perhehoito on ollut asiakkaan kohdalla ainut onnistunut hoitomuoto.

Kommentointi on suljettu.