Jokainen päivä on lähimmäisen päivä

Viime sunnuntaina vietettiin monessa seurakunnassa lähimmäisen päivää. Lähimmäinen on – tai on ainakin ollut – etupäässä hengellisen erikoiskielen sana. Sitä tapaa paljon Raamatussa ja virsikirjassa. Suomen kielen perussanakirjassa lähimmäiset ymmärretään läheisiksi muiksi ihmisistä. Määritelmän mukaan lähimmäinen voi siis oikeastaan olla kuka tahansa.

Lähimmäisenrakkaus ymmärretään kristillisessä teologiassa toisen ihmisen huomioimiseksi ja kunnioittamiseksi. Tällaista suhtautumista toisiin ihmisiin tarvitaan juuri nyt, olipa maailmankatsomus mikä tahansa. Lähimmäisenrakkaudelle tulisi siis olla paikka jokaisessa päivässä, niin että huomaamme ja huomioimme muut ihmiset. Kiireisen arjen keskellä ei aina näin käy ja siksi me tarvitsemme muistutusta lähimmäisyydestä.

Lähimmäisen päivä muistuttaa myös mahdollisuudesta eri tavoin kantaa vastuuta lähimmäisistä. Lähimmäistä voi muistaa monin eri tavoin: lähettää kortti, soittaa, käydä tervehtimässä tai kutsua vaikka pihakahville tai pyytää iltalenkille. Tänä vuonna voimme muistaa myös lähimmäisiä, jotka ovat tarjonneet apuaan karanteenissa olleiden lähimmäisten auttamiseksi.

Myös järjestöissä on koronakevään aikana – kuten aina ennenkin – tehty tärkeää lähimmäistyötä. Ilman järjestöjä keväältä peräisin oleva hoito- ja hoivavelka olisi nyt vielä suurempi. Ilman järjestöjä yksinäisyyden ja eristyksiin joutumisen seuraukset olisivat nyt vielä pahempia. Jotta tämä auttamistyö olisi mahdollista jatkossakin, on tärkeää, että hallitus peruu budjettiriihessään valtiovarainministeriön ehdotuksen 33 prosentin määrärahaleikkauksesta järjestöille.

Lähimmäisen etua puolustaessamme tai etsiessämme voimme myös itse olla voittajia. Voittamassa olemme ainakin silloin kun välittäminen ja yhteisöllisyys lisääntyvät. Tai kun turvallisuus ja huolenpito kasvavat. Toisaalta jokainen meistä tietää, miten vaikeaa on olla tilanteessa, jossa lähimmäisen etu ja oma etu ovat vastakkain. Ja vaikka varsinaista vastakkainasettelua ei olisikaan, joskus on hyvin vaikea iloita toisen onnesta ja menestyksestä.

Viime viikolla vietettiin myös itsemurhien ehkäisypäivää. Asia oli lyhyesti esillä myös eduskunnan kyselytunnilla. Ministeri Saarikko toi vastauksessaan asiasta esitettyyn kysymykseen esille hallituksen itsemurhien vastaiseen työhön osoitetun lähes viiden miljoonan määrärahan ja valmisteilla olevan kansallisen mielenterveysstrategian. Tarvitsemme ehdottomasti hyvin toimivaa ennaltaehkäisyn ja auttamisen järjestelmää, mutta olen myös samaa mieltä ministeri Saarikon kanssa siitä, että kaikkein tärkeintä mielenterveystyötä on lähimmäisestä välittäminen.

Välitetään itsestä ja toisista!

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

Jätä kommentti

*