Kansanterveyden edistämiseen kannattaa investoida

OECD ja European Observatory on Health Systems and Policies – seurantakeskus yhdessä Europan komission kanssa ovat laatineet katsauksen, State of Health in the EU, jossa keskitytään tarkastelemaan EU:n ja Euroopan talousalueen terveystilannetta ja terveysjärjestelmiä. Katsauksessa tuodaan esille kunkin maan erityispiirteitä ja haasteita maiden välisten vertailujen perusteella. Viime viikolla Eduskunnan terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen työryhmä, Soste ry sekä tutkijoiden ja kansanedustajien seura, TUTKAS, järjesti Eduskunnassa seminaarin, jossa esiteltiin Suomen Terveysprofiilia 2019.

Omassa aloituspuheenvuorossani terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen työryhmän puheenjohtajana toin esille, että terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen kannalta on tärkeää, että hallitusohjelmassa korostetaan ensimmäistä kertaa hyvinvointitaloutta. Panostamalla siihen, voimme säästää tulevaisuuden kustannuksia. Kysymys on siis tulevaisuusinvestoinneista. Kuten kaikkiin investointeihin, liittyy tähänkin riskejä, koska emme voi varmuudella tietää, miten eri toimenpiteet vaikuttavat tulevaisuudessa.

Tämä riski kannattaa kuitenkin ottaa, sillä meillä alkaa olla jo melko paljon tutkimusnäyttöä riskitekijöistä ja toisaalta myös elämäntapamuutosten hyödyistä. Vaikka kysymys on usein yksilön valinnoista, niin myös yhteisöllä ja politiikkatoimilla sekä lainsäädännöllä on vaikutusta.

Säästämällä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä saatamme aiheuttaa lisäkustannuksia tulevaisuuteen, esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenojen kasvun muodossa. Hallitusohjelma tiedostaa tämän, mutta jatkossa on myös syytä kehittää parempia menetelmiä vaihtoehtoiskustannusten laskemiseen ja kustannus- vaikuttavuusanalyysien tekemiseen.

Lisäksi toin esille, että poliittisia päätöksiä tehtäessä on pyrittävä näyttöön perustuvaan päätöksentekoon. Toisin sanoen lainvalmisteluun pitää varata riittävästi aikaa ja resursseja, että pystytään saamaan selville kustakin asiasta paras mahdollinen näyttö.

Tutkijoiden ja päätöksentekijöiden vuoropuhelua on syytä lisätä. Tutkijoiden olisi hyvä myös opetella tiivistämään tutkimustuloksensa siihen muotoon, että niistä on mahdollisimman helppoa poimia tärkeimmät johtopäätökset päätöksenteon perustaksi.

Tilaisuudessa julkaistu raportti on hyvä esimerkki selkeästä, tiiviistä ja politiikan kannalta tarkoituksenmukaisesta näyttöön tutkimukseen perustuvasta tiedosta.

Raportin pohjalta saamme paljon tietoa ja ymmärrystä Suomen terveystilanteesta – siitä missä olemme onnistuneet ja siitä, mitä meidän tulisi edelleen kehittää, jotta väestön terveydentila parantuisi ja tulevaisuuden terveysmenoja saataisiin paremmin hallintaan.

 

Keskeiset havainnot Suomen tilanteesta

  1. Elinajanodote on parantunut Suomessa tasaisesti vuodesta 2000 kansanterveyttä edistävällä politiikalla ja terveydenhuollon toimin saavutettujen myönteisten vaikutusten ansiosta. Sosioekonomisen aseman mukaiset erot elinajanodotteessa ovat alle EU:n keskiarvon, mutta silti edelleen merkittäviä: vähiten koulutetut miehet voivat odottaa elävänsä 5,5 vuotta lyhyemmän elämän kuin eniten koulutetut. Naisilla koulutuksen aiheuttama ero on 3,5 vuotta.

 

  1. Huomattavaa edistystä on saavutettu tupakoinnin kaltaisten terveysriskien aiheuttavien tekijöiden vähentämisessä. Lihavuus on kuitenkin lisääntynyt sekä lapsilla että aikuisilla, eikä kasvun hillitsemiseen tähtäävät toimenpiteet ole tuottaneet kovin paljon tuloksia. Alkoholin käyttö on yhä suuri kansanterveydellisesti ongelma, sillä yli kolmasosa aikuisista kertoo käyttävänsä runsaasti alkoholia säännöllisesti. Alkoholin myynnin vapauttaminen vuonna 2017 johti alkoholin kulutuksen hienoiseen kasvuun vuonna 2018. Kasvu oli kuitenkin odotettua vähäisempää.

 

  1. Riskitekijöitä esiintyy enemmän vähän koulutetuilla ja pienituloisilla.

 

  1. Suomen terveydenhuoltomenojen ovat asukasta kohti hieman suuremmat kuin EU:n keskiarvo, mutta niiden osuus BKT:stä on hieman pienempi kuin EU:n keskiarvo ja paljon pienempi kuin Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Terveydenhuoltomenoista 75 prosenttia katetaan julkisista varoista, mikä on vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin ja muissa Pohjoismaissa. Suurimman osan jäljelle jäävästä osuudesta maksavat kotitaloudet itse.

 

  1. Terveydenhuollonjulkisten menojen osuuden BKT:stä ennustetaan kasvavan tulevina vuosikymmeninä väestön ikääntymisen ja talouskasvun hidastumisen vuoksi.

 

  1. Keskeisenä haasteena on helpottaa perusterveydenhuoltoon pääsemistä ja edistää parempaa koordinaatiota perusterveydenhuollon ja sairaaloiden sekä sosiaalipalvelujen välillä. Nykyistä nopeampi ja tehokkaampi pääsy perusterveydenhuollon palveluihin vähentäisi osaltaan tarpeettomia erikoislääkäri- ja päivystyspoliklinikkakäyntejä. Sairaanhoitajien vastuualueita on laajennettu, mutta toistaiseksi näissä uusissa tehtävissä toimivia sairaanhoitajia on vähän.

 

  1. Erityisenä huolena on se, että työnantajien suoraan rahoittama työterveyshuolto ja yksityisten tuottajien tuottama perusterveydenhuolto lisäävät eriarvoisuutta hoitoon pääsyssä. Ne nopeuttavat pääasiassa ylimpiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvien hoitoon pääsyä, kun taas alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat ja eläkeläiset joutuvat odottamaan palveluihin pääsyä pidempään.

 

Yhteenvetona voidaan ainakin todeta, että köyhyys on myrkkyä terveydelle ja hyvinvoinnille ja siksi köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen on tärkeää työtä myös kansanterveyden edistämiseksi. Palvelujen saatavuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta sosiaali- ja terveysuudistus on lopultakin ”saatava maaliin”. Pelkkien rakenteiden muuttaminen ei riitä, on muutettava myös toimintakulttuuria. Toiminnan on perustuttava tutkittuun tietoon, ei ”mutuiluun” tai ”meillä on aina tehty näin”- malleihin. Jos haluamme säästää tulevaisuuden yhteiskunnallisia kustannuksia, kansanterveyden edistämiseen kannattaa investoida.

Jos haluat katsoa seminaarin kokonaisuudessaan, niin se löytyy eduskunnan verkkosivuilta (linkki täällä).

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

 

Jätä kommentti

*