Kehityspolitiikka on ennaltaehkäisevää kriisinhallintaa

Ennen vappua eduskunnassa keskusteltiin hallituksen kehityspoliittisesta selonteosta. Vaikka elämme taloudellisesti vaikeita aikoja, emme saa unohtaa kehitysmaita. Kehitysmaiden auttaminen on oman itsemmekin kannalta tärkeää, sillä elinolosuhteiden parantaminen kehitysmaissa vähentää myös tarvetta lähteä pakolaiseksi. Siksi onkin hyvä, että tässä selonteossa kehityspolitiikka nähdään luontevana osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Viime syksynä hallitus leikkasi Suomen varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoista lähes puolet, eli 43 prosenttia. Historiallisen suuret leikkaukset pantiin toimeen vain muutaman kuukauden siirtymäajalla, yhdellä kertaa ja täysimääräisinä. Eniten leikattiin YK-järjestöiltä sekä kansalaisyhteiskunnan tekemästä kehitysyhteistyöstä. Näiden hallitusohjelmassa päätettyjen kehitysyhteistyö leikkausten lisäksi kehysriihessä sovittiin varsinaiseen kehitysyhteistyöhön kohdistuvasta uudesta 25 miljoonan euron säästöstä vuodesta 2018 eteenpäin. Monia hankkeita ja ohjelmia jouduttiin keskeyttämään ja joissakin kohteissa toiminta lopettamaan kokonaan. Tällaista ei saisi tapahtua, sillä hallitsematon toiminnan alasajo voi olla paikallisten ihmisten kannalta epäeettistä ja pahimmillaan voi jopa johtaa pakolaisuuteen.

Väkisinkin jää kysymään, miten hyviä tavoitteita viedään eteenpäin, kun resursseja vähennetään koko ajan? Tämän hallituskauden aikana olisikin syytä toteuttaa riippumaton arviointi näiden uusien linjausten ja toisaalta rahoituksen vähentymisen vaikutuksista Suomen kehityspolitiikkaan. Tämän arvioinnin avulla voidaan myös varmistaa, että suomalaiset saavat tietää, mitä heidän verorahoillaan saadaan aikaan.

Kehitysyhteistyö määrärahojen vähentämisen lisäksi niiden kohdentamisessa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Määrärahoja kohdennetaan jatkossa enemmän yritysten kautta ja kansalaisjärjestöille myönnetty tuki vähenee huomattavasti.  Periaatteessa on hyvä, että yksityinen sektori ja yritykset ovat aiempaa aktiivisemmin mukana kehitysyhteistyössä, sillä työpaikkojen syntyminen kehitysmaihin on ihmisten tulevaisuuden kannalta ensisijaista.  Kehitysyhteistyömäärärahoilla pitää saada aikaiseksi kehitysvaikutuksia eli kaiken yritystuen tulee täyttää samat tiukat vaatimukset kuin muunkin kehitysyhteistyön. Toisaalta on muistettava, etteivät yritystuet aina voi korvata kansalaisyhteiskunnan toimijoita erityisesti kaikkein köyhimmissä maissa.

Sinällään hallituksen valitsemat kehityspolitiikan painopistealueet tukevat pitkäjänteisesti Suomen aiempia kehityspolitiikan tavoitteita. Suomi on aina korostanut sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien vahvistamista. Tasa-arvo on otettava huomioon kaikessa kehityspolitiikassa. Laadukas koulutus on ensisijaisen tärkeä asia ja siksi onkin valitettavaa, ettei koulutusta mainita Suomen prioriteeteissa. Suomella olisi koulutuksen sektorilla paljon annettavaa, sillä koulutuksen laadussa on kehitysmaissa paljon puutteita. Esimerkiksi tyttöjen koulutuksella on monipuolisia positiivisia vaikutuksia niin tuottavuudelle kuin terveydelle, väestönkasvulle ja perheiden hyvinvoinnille

Lasten – sekä tyttöjen että poikien – aseman ja tulevaisuuden kannalta oleellista on, että vanhemmilla on säällinen toimeentulo, joka mahdollistaa lasten koulunkäynnin ja vähentää heidän riskiään joutua hyväksikäytön kohteeksi. Jos perheeltä puuttuu ihmisarvoinen työ ja säällinen toimeentulo, erityisesti tytöt ovat useissa maissa suuressa vaarassa jäädä vaille koulutusta ja paremman toimeentulon edellytyksiä. Kehitysrahoituksen avuin toimivien yritysten kohdalla onkin tärkeä varmistaa, että työpaikat ovat ihmisarvoisia ja niissä noudatetaan työterveys- ja työturvallisuutta koskevia säädöksiä.

Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)