Kestävä kehitys on kaikkien asia

Toissa viikolla ilmestyneen IPCC:n ilmastoraportin viesti on selvä: Ilmaston lämpeneminen on suuri uhka koko maailmalle. Tämän rinnalla on muistettava, että toivoa ei ole vielä menetetty. Nyt on kaikkien kuitenkin aika herätä tilanteen vakavuuteen.

Viime viikolla pidettiin pääministeri Sipilän johdolla Suomen kestävän kehityksen toimikunnan ja kehityspoliittisen toimikunnan yhteiskokous, jossa aiheena oli kestävän kehityksen tavoitteiden toteutuminen Suomessa ja globaalisti. Vein kokoukseen tulevaisuusvaliokunnan terveiset siitä, mitä seuraavaan hallitusohjelmaan on kirjattava kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseksi.

Keskeinen viestini – tulevaisuusvaliokunnan viesti – on, että politiikkajohdonmukaisuutta on parannettava. Vuoden 2019 valtion talousarviossa on jo kestävä kehitys huomioitu kaikkien ministeriöiden esityksissä vähintäänkin tekstimuodossa. Se on hyvä asia. Tämä ei kuitenkaan riitä! Kestävän kehityksen kriteeristö on istutettava lainsäädäntötyön valmisteluun alusta alkaen. Tämä edellyttää asian huomioimista jo lakiesitysten etukäteis- ja vaikuttavuusarvioinneissa.

Tämän periaatteen lisäksi politiikkajohdonmukaisuuteen kuuluvat seuraavat kolme asiaa:

  • Tärkeimpiä asioita kestävässä kehityksessä globaalisti ovat naisten ja tyttöjen aseman parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja rauhan työ. Nämä kaikki ovat tärkeitä ilmaston lämpenemisen hallinnassa, jonka vuoksi Suomen panostuksia kehitysyhteistyössä on lisättävä.
  • Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen on oltava Suomenkin tavoitteena. Yhteiskunnan jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin on turvallisuusuhka ja se voi lisäksi vähentää kiinnostusta ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Jatkuva huoli jokapäiväisestä leivästä suuntaa ajatukset pois ympäristön tilasta. Seuraavalla hallituskaudella hyvinvointitalous on saatava ns. perinteisen talousajattelun rinnalle. Bruttokansantuotteen lisäksi on ryhdyttävä käyttämään uudenlaisia hyvinvointimittareita.
  • Politiikkajohdonmukaisuus tarkoittaa myös sitä, että maakunnat ja kunnat saadaan tiiviimmin mukaan tähän yhteiseen työhön esimerkiksi kunta- ja maakuntastrategioiden avulla. Monissa kunnissa ja alueilla asiasta keskustelu ei ole edes käynnistynyt. Kunnissa ja maakunnissa on tehtävä työtä ihmisten parissa. Hiilineutraalius vuoteen 2045 mennessä on niin kova tavoite, että kansalaiskeskustelu asiasta pitäisi aloittaa välittömästi – ilman vääränlaista pelottelua, ettei synny puolustusmekanismeja. Joensuu on tässä asiassa hyvä esimerkki. Se on kirjannut strategiaansa, että hiilineutraaliustavoite saavutettaisiin vuoteen 2025 mennessä.

Herääminen asiaan voi olla Suomelle mahdollisuus, sillä meillä on hyvät mahdollisuudet olla kärkimaa puhtaan teknologian innovaatioissa ja rakentamisessa.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)

Jätä kommentti

*