Kohti yhdessä tekemistä

Tulevia hyvinvointialueita, kuntia ja (sosiaali- ja terveys-) järjestöjä yhdistää yhteinen tavoite, ihmisten hyvinvointi.  Hyvinvointialueilla ja kunnilla on lakisääteinen velvollisuus terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen alueella, mutta myös järjestöjen toiminta on varmistettava julkisten palveluiden rinnalla. Se on ehdoton edellytys sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Ilman järjestöjä moni ihminen jäisi vaille tarvitsemaansa apua.

Suomessa on lähes 11 000 sote-yhdistystä ja 200 valtakunnallista järjestöä. Sote-järjestöissä on 1,3 miljoonaan jäsentä, 500 000 vapaaehtoista, 260 000 vertaistukijaa ja 50 000 ammattilista. Sote-järjestöissä toimivien vapaaehtoisten työpanoksen on arvioitu vastaavan jopa 21 000 henkilötyövuotta. Tätä osaamista, asiantuntemusta ja tukea kannattaa hyödyntää alueilla, eikä sitä ole varaa menettää.

 

Miten järjestöjen toimintaedellytykset varmistetaan?

Ensinnäkin on tärkeää, että hyvinvointialuestrategiassa linjataan, miten järjestöjen tarjoama tuki, neuvonta ja ohjaus sekä ennaltaehkäisevä toiminta nivotaan osaksi alueen toimintaan ja palvelukokonaisuuksia. Palveluita on kehitettävä asiakaslähtöisesti ja ihmisiä kuullen. Järjestöt ovat se taho, joka usein kohtaa heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia ja voi välittää heidän ääntään eteenpäin.

Järjestöillä on siis merkittävä rooli asukkaiden osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistamisessa. Hyvinvointialuestrategiassa on linjattava, miten järjestöjen matalan kynnyksen tuki, ehkäisevä toiminta ja neuvonta jalkautetaan ja yhdistetään osaksi palvelupolkuja, kuten esimerkiksi osaksi sote-keskusten tarjoamia palveluja.

Hyvinvointialuestrategiassa on määriteltävä myös asukkaiden esteettömät ja saavutettavat osallistumis- ja vaikuttamiskanavat sekä asukasfoorumit. Tässä työssä on keskeistä hyödyntää kansalaisyhteiskunnan osaamista. Kaikilla ihmisillä tulee olla oikeus osallistua ja tulla kuulluksi.

Järjestöjen monipuolista osaamista kannattaa hyödyntää päätöksenteossa ja palveluiden kehittämisessä, sillä niillä on usein sellaista erityisosaamista, mitä muilla ei ole. Järjestöt tuottavat myös erikoistuneita palveluita sellaisille väestöryhmille, joille ei ole muuta palvelua tarjolla.

Tavoitteena tulee olla, että terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä ennaltaehkäisevässä toiminnassa saadaan muodostettua yhteinen toiminta-areena, jossa yhdessä tekeminen hyvinvointialueen, kuntien, oppilaitosten, yritysten ja järjestöjen kanssa toteutuu. Tämän mahdollistamiseksi sekä hyvinvointialueella ja kunnissa on oltava nimetyt henkilöt, joiden vastuulla tämän yhteistyön koordinointi on.

Yhdessä tekemisellä saadaan karsittua päällekkäisiä toimintoja, mutta mikä vielä tärkeämpää – voidaan estää ihmisten jääminen kokonaan ohjauksen, avun ja tuen ulkopuolelle. Selkeät sopimukset eri toimijoiden roolista tehostavat niukkojen resurssien tehokasta käyttöä. Myös eri tahojen rahoituksesta voidaan tällä yhteisellä areenalla sopia.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

Jätä kommentti

*