Kolme näkökulmaa tasa-arvoon!

Maanantaina 19.3. vietettiin Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Minna Canth on ainoa nainen, jolla on virallinen liputuspäivä. Liputusta suositellaan myös 1.10. Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi. Toivottavasti Miina Sillanpää saa mahdollisimman pian virallisen liputuspäivän.

Tasa-arvo on moninainen asia. Se on lähellä myös yhdenvertaisuus -käsitettä. Käsitteiden välillä on eroa, mutta molemmissa korostuvat samanarvoisuus ja samat ihmisoikeudet. Suomen perustuslaissa yhdenvertaisuus viittaa syrjinnän kieltoon ja yhdenvertaisuuteen lain edessä. Yhdenvertaisuuslaki, rikoslaki, tasa-arvolaki ja työlainsäädäntö tarkentavat syrjinnän kieltoa eri elämän alueilla. Yhdenvertaisuus ei tarkoita täydellistä tasa-arvoa, vaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Toinen tarvitsee tukea enemmän kuin toinen ja toisaalta kaikki eivät tarvitse etuuksia, jotka joillekin on välttämättömiä.

Tasa-arvo tarkoittaa erityisesti kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä. Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Poliittisesti tasa-arvon vaatimus on tarkoittanut vaatimusta kansalaisten yhtäläisestä asemasta lain edessä sekä kansanvaltaisessa hallinnossa. Suomessa sanalla tasa-arvo viitataan usein erityisesti miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon.

Esimerkiksi tasa-arvolain tarkoituksena on estää sukupuoleen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta Suomessa on edelleen paljon tehtävää.

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja Juuso Ernon mielestä miesten tasa-arvoon liittyvät pahimmat ongelmat ovat (vuonna 2015):

1. Mies näkökulman sivuuttaminen tasa-arvopolitiikassa
2. Miesten asevelvollisuus ja muut miehiä syrjivät lait
3. Poikien alisuoriutuminen koulutuksessa
4. Isien asema erotilanteessa
5. Huono-omaisuuden kasautuminen miehille

Naisjärjestöt yhteistyössä eli NYTKIS ry:stä Johanna Pakkanen on listannut samoin pahimmat ongelmat naisnäkökulmasta (vuonna 2015):

1. Lähisuhdeväkivallan uhrien palveluiden riittämättömyys
2. Tyttöjen seksuaalinen häirintä
3. Naisten taloudellisesti heikompi asema
4. Naisten heikompi työelämä asema
5. Vanhempainvapaiden kasautuminen lähes kokonaan naisille.

Vammaisten yhdenvertaiset oikeudet eivät toteudu!

Suomi on ratifioinut vuonna 2016 YK:n vammaisoikeuksiensopimuksen, jossa tavoitteena ovat vammaisten yhdenvertaiset oikeudet. Vammaisjärjestöt ovat sitä mieltä, että nämä oikeudet toteutuvat edelleen huonosti. Erityisen huonosti toteutuu yhdenvertaisuus työllisyydessä ja työn tekemisessä.

Esimerkkejä vammaisten epätasa-arvosta:

– Viittomakielisten kielelliset oikeudet eivät toteudu. Viittomakieliset kansalaiset ovat viimeisen vuoden aikana viestineet säännöllisesti Kelan tulkkauspalveluiden ongelmista, joita ei edelleenkään ole saatu korjattua.
– Kuurojen vanhempien kuulevat lapset eivät saa peruskoulussa opetusta toisesta äidinkielestään eli viittomakielestä. Tämä vaikeuttaa heidän integroitumistaan viittomakieliseen kulttuuriin.
– Muistisairaita ei Suomessa yleensä ymmärretä vammaisiksi ja muistisairaat jäävät usein ilman kuljetuspalveluita.
– Muistisairas joutuu jäämään usein diagnoosin saatuaan heti sairauslomalle ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Hänelle ei tarjota kohtuullisen mukautuksen mahdollisuuksia, vaikka hän niiden avulla pystyisi vielä työskentelemään.
– Ympäristön esteettömyys ja palvelujen saavutettavuus eivät suunnittelussa edelleenkään toteudu.

Mahdollisuuksien tasa-arvo:

Suomen menestymisen perustana on osaaminen. Nyt olemme jäämässä jälkeen osaamisyhteiskuntana monen muun maan kehityksestä. Osaamisyhteiskunnan peruskalliota on Suomessa ollut laadukas varhaiskasvatus ja peruskoulu, jotka ovat myös mahdollisuuksien tasa-arvon perustana. Valitettavasti hallitus on päätöksillään nakertanut kaikkein arvokkainta menestyksemme ja tasa-arvon kivijalkaa eli varhaiskasvatusta. Peruskoulun aikana eri kunnissa voi oppilaiden saamassa opetuksen määrässä olla jopa lukukauden ero ja tämä, jos mikä, eriarvoistaa lapsia ja nuoria.

Nämä asiat on pikaisesti korjattava. Tämäkään ei riitä, jos haluamme säilyttää asemamme osaamisyhteiskuntana. Nyt on korkea aika tehdä päätös oppivelvollisuuden pidentämisestä. Tämä päätös olisi pitänyt tehdä jo useita vuosia sitten ja nyt tulisi pohtia laajempaa osaamistason nostamista. Asiaa vastustetaan kustannuksilla, mutta välittömien kustannusten lisäksi on laskettava vaihtoehtoiskustannukset eli mitä maksavat vaille koulutusta jääneet tai syrjäytyneet nuoret seuraavien vuosikymmenien aikana. Tai mitä maksaa kärkipaikan menettäminen osaamisyhteiskuntana globaalissa kilpailussa. Pienenä maana meidän on tuettava JOKAISEN kansalaisen pääsemistä omaan potentiaalinsa. Tämä on yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä tasa-arvotekoja.

Jään parin viikon kirjoitustauolle. Toivotan kaikille hyvää pääsiäisen aikaa!

Merja Mäkisalo-Ropponen

Jätä kommentti

*