Terveys voidaan määritellä monella tavalla. Sen voidaan ajatella olevan sairauden puuttumista tai mahdollisimman suurta hyvinvointia. Lääketieteellisesti ihminen on terve, kun hänellä ei ole sairautta. Ihminen itse voi kuitenkin kokea olevansa esimerkiksi ”yksinäisyydestä sairas”. Toisaalta ihmisellä voi olla monia lääketieteellisiä sairauksia ja siitä huolimatta hän voi subjektiivisesti kokea olevansa terve. Usea ikäihminen, jolla on monia lääketieteellisiä sairauksia, on todennut minulle: ”Ihan terve olen tänään, mihinkään ei kolota”. Jos ajatellaan terveyden olevan mahdollisimman suuri hyvinvoinnin tila, niin silloin sen edistäminen ei kuulu pelkästään sosiaali- ja terveystoimelle, vaan se on kaikkien hallintoalojen yhteinen asia.

Pohdin seuraavaksi kulttuurin ja taiteen hyödyntämistä muistisairaan henkilön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Taiteen ja kulttuurin avulla voidaan edistää myös ei-muistisairaiden aivoterveyttä. Tutkimuksissa on todettu, että muistisairauksia voidaan ennaltaehkäistä ja niiden puhkeamista siirtää useita vuosia eteenpäin riittävän unen, liikunnan, terveellisen ravitsemuksen, sosiaalisten suhteiden, aivojen käytön ja mielihyvän avulla.

Kulttuuri ja taide kuuluvat kaikille – myös muistisairaille. Asian pitäisi olla itsestään selvä, mutta sitä se ei ole, sillä;

• Asenteissa on vielä paljon korjaamista. Liian usein toiminnan lähtökohtana on se, muistisairas ei osaa eikä pysty tekemään. Meidän pitäisi kääntää ajatuksemme siihen, mitä kaikkea hän osaa ja pystyy!
• Hoitokulttuurit ovat osittain vanhanaikaisia. ”Meillä on aina tehty näin” – toimintatapa on edelleen yleinen. Esimerkiksi tehostetussa palveluasumisessa toimitaan kuten laitoshoidossa. Muistiliitossa on ryhdytty puhumaan yhteisökodeista, kun tarkoitetaan esimerkiksi palveluasumista tai tehostettua palveluasuminen. Koti-käsitteen alla on kenties helpompi uudistaa toimintatapoja. Kotona ihmisen on saatava elää oman näköistä elämää ja harrastaa itselleen tärkeitä asioita.
• Tarvitaan lisää kulttuurikavereita, jotka lähtevät esimerkiksi ikäihmisen kanssa teatteriin, konsertteihin ja muihin kulttuuritapahtumiin. Kuntien kannattaa tehdä järjestöjen kanssa yhteistyötä tässä asiassa.
• Tarvitaan kuljetuspalveluita, niin että muistisairaan on turvallista lähteä harrastuksiin ja tapahtumiin. Olen huolissani siitä, että yhä useammin kuulen muistisairailta kunnissa evätyn kuljetuspalvelut.

Tarinat ja tarinallisuus kuuluvat sekä taiteeseen että muistisairautta sairastavien kohtaamiseen. Jokaisella meillä on tarina kerrottavanaan ja tarinaa voi kertoa monin sanoin esimerkiksi musiikin, tanssin, runojen, draaman muodossa. Lauluissa, tanssissa, näytelmissä, erilaisissa kertomuksissa ja runoissa on tarina. Valokuva tai taulu pysäyttää jonkun hetken tarinassa tai tarinaan liittyvässä kokemuksessa ja /tai tunteessa. Jokainen tarina ja tarinan osa on arvokas ja ansaitsee tulla kuulluksi ja arvostetuksi. Esimerkkejä taiteen ja kulttuurin merkityksestä muistisairaan hoidossa ja kuntoutuksessa on paljon. Eri puolilla Suomea on saatu erinomaisia tuloksia eri taiteen muotojen käytöstä esimerkiksi fyysisen ja psyykkisen kunnon kohentamisessa, masennuksen hoidossa, mielihyvän tuottamisessa ja vaikeiden vuorovaikutustilanteiden hallinnassa. Taide ja kulttuuri voivat olla myös tunteiden tulkki kokijalleen ja auttaa tunnistamaan ja ilmaisemaan erilaisia tunteita sekä käymään läpi elämäntarinaan kuuluneita asioita – sekä hyviä että vähemmän hyviä.

Taide ja kulttuuri kuuluvat muistisairaan kokonaisvaltaiseen hoitoon ja kuntoutukseen, sillä ne

• aktivoivat muistelemaan ja muistamaan eli auttavat löytämään muistipaikkoja (kognitiivinen kuntoutus)
• auttavat oivaltamaan uusia asioita
• auttavat ihmettelemään ja tuntemaan tunteita
• houkuttelevat liikkumaan
• lisäävät osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tämä voi toteutua sekä taiteen tuottamisessa että kokemisessa.
• ne mahdollistavat kipeiden asioiden käsittelyn

Taidetta eri muodoissaan voidaan hyödyntää kahdella tavalla. Haetaan taide-elämyksiä tai ollaan itse taiteen tuottajina luomassa jotain uutta. Teatteri ja draama soveltuvat hyvin molemmilla tavoilla edistämään muistisairaan henkilön terveyttä ja hyvinvointia.

Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Muistiliiton puheenjohtaja