Kulttuurin ja taiteen hyvinvointivaikutuksista selkeää näyttöä

Viime viikon perjantaina pidettiin Eduskunnan Kansalaisinfossa Taiteilijoiden ja kansanedustajien Arkadia-seuran, eduskunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ryhmän ja valtakunnallinen taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyspisteen Taikusydämen, järjestämä seminaari kulttuurin ja taiteen vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin.

Seminaarin aluksi esiteltiin Maailman terveysjärjestö WHO:n marraskuun 11. päivän julkaistu yli 900 tutkimusta kattavaa tutkimusraportti, jonka mukaan on vahvaa näyttöä siitä, että taidetoimintaan osallistuminen auttaa parantamaan terveyttä ja hyvinvointia, ehkäisee ja hoitaa lukuisia psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia sekä auttaa selviytymään useiden akuuttien ja kroonisten sairauksien kanssa. Kulttuuri ja taide kuuluu kaikille. Jokaisella on oikeus olla taiteen tuottajana ja kuluttajana.

Käytin eduskunnan terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen työryhmän puheenjohtajana puheenvuoron korostaen seuraavia näkökulmia:

On tärkeää, että lopultakin perinteisen talousajattelun rinnalla on ryhdytty puhumaan hyvinvointitaloudesta. Hyvinvointi ja talous kulkevat käsikkäin. Ilman panostuksia kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin, talouskaan ei voi hyvin. Toisaalta kunnossa oleva talous mahdollistaa panostukset terveyteen ja hyvinvointiin. Vaikka asiasta on alettu puhua, niin esimerkiksi terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointien tekeminen päätösten valmistelun yhteydessä on edelleen vähäistä sekä ministeriöissä että kunnissa. Ja jos niitä tehdään, niin usein asian kuvitellaan kuuluvan vain sosiaali- ja terveystoimeen. Terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen kuuluu kuitenkin kaikille hallinnon aloille.

Hyvinvointitalouteen kuuluu myös vaihtoehtoiskustannusten laskeminen. Vaihtoehtoiskustannusten laskeminen edellyttää tutkittua tietoa vaihtoehtoisista ratkaisumalleista ja siksi WHO:n tutkimusraportti kulttuurin ja taiteen hyvinvointivaikutuksista on tärkeä.

Terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisessä ongelmana on myös yhdessä tekemisen taitojen puute. Yhdessä tekeminen on enemmän kuin yhteistyö. Yhteisissä kokouksissa oleminen voi olla hyvää yhteistyötä, mutta yhdessä tekeminen tarkoittaa arjessa rinnakkain työskentelyä ja toinen toisiltaan oppimista. Yhdessä tekemisessä jokainen tuo työhän omia ja ammattinsa näkökulmia ja niitä hyödynnetään yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Tarkastusvaliokunnassa olemme tämän syksyn aikana käsitelleet nuorten syrjäytymistä ja asiantutijakuulemisten perusteella voidaan todeta, että yhdessä tekemisen puutteet johtavat pirstaloituneeseen nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa puuttumisessa pirstaleiseen toimintaan. Monet ministeriöt käsittelevät nuorten asioita ja kunnissa nuorten asian kuuluvat moneen hallintokuntaan, eikä mikään taho katso asioita kokonaisuutena. Koulu-, liikunta, kulttuuri-, terveys-, sosiaali- ja nuorisotoimi tekevät työtä omassa viitekehyksessä joskus jopa toisistaan tietämättä.

Sektorirajojen ylittäminen olisi tärkeää muissakin kuin nuorten asioissa. Toivottavasti pian olemme tilanteessa, jossa lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolta olisi mahdollisuus saada liikunta- tai kulttuuriresepti ja kotihoidossa työskentelisi kauppa- ja kulttuurikummeja.

Jos ajatellaan kulttuurin hyödyntämistä terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisessä, niin asia on tiedostettu ja asenteenkin alkavat olla jo myönteisiä. Myös hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksi erilaisten hankkeiden kautta eri puolilla Suomea. Esimerkki vaikuttavasta ja palkitustakin mallista on Itä-Suomen Hyvinvointivoimala (VOIMALA); Uusi tapa tehdä työtä. VOIMALA on monialainen hyvinvointiosaamisen kumppanuusverkosto, joka kehittää ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia edistäviä hyvinvointipalveluja ja siihen liittyvää osaamista.

Verkosto vahvistaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä koulutuksen ja työelämän välistä yhteistyötä ja toimii yhteistyössä alueen kuntien kanssa. Vaikka osa Voimala-konsortion jäsenistä tuottaa kulttuuripalveluja perustyönään, Voimala on syntynyt yhteisestä tarpeesta parantaa alueen asukkaiden hyvinvointia sekä halusta huolehtia osaavan työvoiman jaksamisesta ja saatavuudesta maakunnassa. Tänä syksynä Itä-Suomen Hyvinvointivoimala tunnistettiin kansalliseksi hyväksi sosiaali- ja terveysalan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan malliksi.

Hyvistä hankkeista huolimatta suuri ongelman on se, ettei hyviä käytäntöjä levitetä riittävästi ja hankkeiden tulokset ja tuotokset harvoin juurtuvat organisaation syvärakenteisiin. Kulttuuritutkijana tiedän, että hankeaika (esimerkiksi kolme vuotta) on yleensä liian lyhyt vakiinnuttamaan toimintaa. Hankkeiden avulla voidaan kehitellä uusia malleja, herätellä uusia ajattelutapoja ja jopa testata niitä, mutta hankkeet harvoin ”muuttavat maailmaa”, jos asiaa ei saada siirrettyä hankkeen aikana osaksi normaalia toimintaa. Kiireen keskellä, hetkisessä ja paineissa työelämässä toimiville työntekijöille hyväkään ideaa ei aina myy, vaikka sen hyödyt olisivat miten selkeitä tahansa.

Juurruttamista voitaisiin edistää sillä, että kaikkiin hankkeisiin lisätään pakollinen jälkiseuranta ja -arviointi, johon varataan määräraha ja seurannan ajankohta jo hankkeen rahoituspäätöksessä. Lisäksi arviointiin tulisi luoda yhteisiä mittareita, jotta saadaan vertailutietoa ja löydetään vaikuttavat toimintamallit. Jokaiseen hankkeeseen tulisi kuulua myös tutkimuksellinen osio. Toivottavasti myös Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) ymmärtäisi tämän asian tärkeyden ja hyväksyisi rahoitusta myös tutkimuksellisen osion toteuttamiseen.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Eduskunnan terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen ryhmän puheenjohtaja

 

 

Jätä kommentti

*