Laadukas saattohoito on ihmisoikeus

Viime viikolla eduskunnassa keskusteltiin ”Eutanasia-aloite hyvän kuoleman puolesta” -kansalaisaloitteesta, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa eutanasia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdotti aloitteen hylkäämistä, mutta ehdotti yksimielisesti seuraavan lausuman hyväksymistä: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto asettaa laajapohjaisen asiantuntijatyöryhmän selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa ja eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita ja tarvittaessa antaa selvitystyön pohjalta eduskunnalle ehdotukset lainsäädännön muutoksiksi.” Eduskunta hylkäsi kansalaisaloitteeseen sisältyvän ehdotuksen ja hyväksyi valiokunnan lausumaehdotuksen.

Jokaisella tulee olla oikeus arvokkaaseen ja kivuttomaan kuolemaan. Sen tulisi olla itsestään selvä ihmisoikeus. Huomaan kuitenkin keskustellessani ihmisten kanssa asiasta, että käsitteet menevät helposti sekaisin. Minulle on tullut ihmisiä puhumaan eutanasiasta. Keskustellessani heidän kanssaan enemmän selviää, että heidän perimmäinen toiveensa on kuolla arvokkaasti, ilman kipua. Huomaan usein, että keskustelemmekin laadukkaasta saattohoidosta eikä eutanasiasta.

Henkilökohtaisesti en kannata eutanasiaa. Haluan, että laadukasta saattohoitoa on saatavilla joka puolella Suomea sitä tarvitseville. Meillä on lääketieteellisiä keinoja pitää ihminen kivuttomana, jos näitä keinoja halutaan ja osataan käyttää. Usein on kysymys tiedon ja ammattitaidon puutteesta. Koulutustarve on ilmeinen sekä lääkärien että hoitotyöntekijöiden keskuudessa.

Aina ei ammattihenkilöillä ole valmiuksia edes tunnistaa kipua! Usein esimerkiksi muistisairaan kipu jää kokonaan huomaamatta tai sitä hoidetaan liian miedoilla tai täysin väärillä lääkkeillä. Monessa hoitokodissa ei ole valmiuksia käyttää esimerkiksi kipupumppua tai sellaista ei ole edes saatavilla. Myös asenteissa kivun hoitoa kohtaan on vielä korjaamista. Kipua saatetaan vähätellä tai tarjota toistuvasti samaa, potilaan kipuun tehotonta lääkettä.

Saattohoitopotilas tarvitsee ihmistä lähelleen ja omaisten tukeminen tähän tärkeään tehtävään on osa laadukasta saattohoitoa. Kaikilla ei kuitenkaan ole omaisia, minkä vuoksi hoitotyön ytimeen kuuluu myös saattohoitopotilaan rinnalla oleminen ja kulkeminen. Uskon, että suurin osa koulutetuista työntekijöistä on sisäistänyt tämän osaksi ammatti-identiteettiään. Liian usein kuitenkin kuulen viestiä hoitajilta resurssien olevan niin huonot, ettei ole mitään mahdollisuutta irrottaa ketään kuolevan potilaan rinnalle. Tämä on todella epäinhimillistä!

Kotisairaalatoiminta on eri puolilla mahdollistanut sen, että yhä useammin ihminen voi kuolla kotonaan. Olen saanut paljon positiivista palautetta kotisairaalatoiminnasta ja työntekijöiden ammattitaidosta. Myös saattohoitokodeille ja saattohoitoon erikoistuneille yksiköille on tarvetta.

Toivon, että meillä on nyt yhteinen tahtotila saattohoidon kuntoon laittamiseen.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    ihmisessä elää sisäänrakennettu toivo, mitä tuo saattohoito tukee ja ylläpitää. oikein hyvä

    Mitä elämänlaatu sitten on tokkuraisena tai sängyn pohjalla älyttömänä jopa vuosia, mietityttää monia.

    Entisajan miesten toive oli kuolla arvokkaasti, miehekkäästi saappaat jalassa, mihin sen ajan elämäntyyli ja rasvapainotteinen ravinto usein johtikin.

    ihmisarvosta varmasti ponnen mukainen komitea löytää hyvän mallin. (katsoin muuten yle:n sivulta, koska eläke alkaa ja koska sen maksaminen lopetetaan – loppupäivä on siirtynyt vuosi vuodelta, eli myös huoli työtaakasta, tehokkuusajattelusta ja kustannuksista on aiheellinen)

  • Merja Mäkisalo-Ropponen

    Kiitos Eino J jälleen hyvästä kommentista. Uskon, että nyt tämän tärkeän asian kuntoon laittamiseksi on yhteinen tahtotila. Kun työryhmään löytyy oikeat asiantuntijat, saamme varmasti kaiken olemassa olevan tiedon ja ymmärryksen hyödynnettyä. Itse toivon saattohoitolakia.

Jätä kommentti

*