Suomessa elää tällä hetkellä jopa 120 000 lasta köyhyydessä. Tämä on Suomen häpeätahra. Köyhyys heikentää lasten ja perheiden hyvinvointia, jonka vuoksi köyhyyden periytyminen ja ylisukupolvinen syrjäytyminen on katkaistava. Jokaisella lapsella ja nuorella on oltava yhtäläiset mahdollisuudet kasvuun ja kehitykseen. Tasa-arvoisessa Suomessa jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ja tavoitella unelmiaan iästä, elämäntilanteesta tai tulotasosta riippumatta.
Lapsiperheköyhyyden vähentäminen on arvovalinta, mutta se on samalla myös tulevaisuusinvestointi. Lapsiin ja nuoriin sijoitetut eurot tulevat yhteiskunnalle moninkertaisesti takaisin.
Mitä ja miten lapsiin ja nuoriin kohdentuvia tulevaisuusinvestointeja kannattaa tehdä?
Ensinnäkin lapsiperheiden tilannetta voidaan parantaa heille suunnattujen palveluiden, kuten kotipalvelun, saatavuutta parantamalla. Perhetyöntekijöiden työpanosta tulee voida käyttää entistä enemmän ennaltaehkäisevien ja varhaisen tuen palveluihin niin, että tukea tarvitsevien lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi paranee ja heidän voimavaransa vahvistuvat.
Liperin kunnassa Pohjois-Karjalassa on ollut kokeilu, jossa kunnan saamilla perintörahoilla palkattiin kuntaan perhetyöntekijä, jonka toiminnan tavoitteena on ilon vieminen perheisiin. Toiminnalla voidaan vähentää eriarvoisuutta, sillä alueella on paljon vähävaraisia perheitä, joilla ei koskaan ole mahdollisuutta käydä esimerkiksi elokuvissa, uimassa, teatterissa tai ravintolassa syömässä. Yksi perhetyöntekijä pystyy työskentelemään noin 20 – 25 perheen kanssa. Kriteerinä palvelun pariin pääsemiselle oli se, että perheessä on tukea tarvitsevia lapsia.
Näin perhetyöntekijä itse kuvaa työtään: ”Minulla on esimerkiksi perhe, jossa on paljon lapsia ja kahdella heistä on ADHD. Vanhemmat eivät pysty yhdessä lasten kanssa lähtemään minnekään – edes ruokakauppaan – koska silmät ja kädet eivät riitä. Minun mukanaoloni mahdollistaa perheen yhdessä tekemisen.”.
Tämän kaltaista toimintaa tulisi lisätä ja kehittää!
Toiseksi varhaiskasvatukseen kohdistuneet säästöt on peruttava. Ryhmäkoot on saatava palautettua entiselleen ja kokopäiväinen varhaiskasvatus on taattava kaikille lapsille. Varhaiskasvatus muodostaa pohjan myöhemmälle koulussa tapahtuvalle oppimiselle ja luo turvallista siirtymää kohti perusopetusta. Laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitys lapsen tulevalle oppimiselle ja koulumenestyksellä on monissa tutkimuksissa todistettu. Varhaiskasvatus onkin varhaista syrjäytymisen ehkäisyä.
Viimeaikaiset epäkohdat yksityisessä varhaiskasvatuksessa edellyttävät pelisääntöjen tarkennuksia. Yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden on toimittava samoilla laadullisilla kriteereillä ja samoilla asiakasmaksuilla kuin julkisten, eivätkä ne saa valikoida lapsia. Yksityisten palveluntuottajien toiminnan on oltava luvanvaraista. Lisäksi on syytä selvittää, voidaanko voitontavoittelun rajoittaminen ulottaa myös varhaiskasvatukseen.
Harrastuksista johtuvat kustannukset voivat olla monessa lapsiperheessä ongelma ja koitua esteeksi lapsen harrastamiselle. Siksi kolmas tärkeä lasten eriarvoisuuden poistamiseen tähtäävä toimenpide on harrastustakuu, jonka avulla jokaiselle lapselle mahdollistetaan ainakin yksi mieleinen harrastus. Harrastusten kautta lapset ja nuoret kehittävät sosiaalisia ja toiminnallisia taitojaan turvallisessa ympäristössä. Samalla harrastukset tuovat vastapainoa perheiden usein hektiseen arkeen.
Neljänneksi oppivelvollisuus on laajennettava kattamaan toisen asteen tutkinnon suorittaminen. Toisella asteella, eli lukiossa ja ammattioppilaitoksissa, opiskelu on saatava aidosti maksuttomaksi. Ammatillisen koulutuksen reformin virheet on korjattava.
Viidentenä tärkeänä kehittämiskohteena haluan tuoda esille systemaattisen lapsivaikutusten arvioinnin, jossa erityisenä tarkastelukohteena on päätösten tulovaikutukset lapsiperheille. Lapsivaikutusten arviointi on erilaisten päätösten ja toimenpiteiden yhteydessä tehtävää lapsiin kohdistuvien vaikutusten ennakointia ja seurantaa: miten lapsen oikeudet toteutuvat ja millaisia hyötyjä tai haittoja lapsiin kohdistuvilla päätöksillä ja toiminnalla aiheutetaan.
Lapsivaikutusten arviointia voi käyttää lainsäädäntötyön lisäksi maakuntien ja kuntien palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen sekä lapsiväestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Vaikutuksia tulee arvioida, kun tehdään esimerkiksi varhaiskasvatuksen, perusopetuksen tai lastensuojelun toimintaympäristössä lapsiin kohdistuvia päätöksiä.
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
