Lapsiin ja nuoriin panostaminen on vaikuttava tulevaisuusinvestointi – Mutta miten hallitus toimii?

Köyhyys koskettaa Suomessa yli 100 000 lasta eli yli kymmentä prosenttia kaikista lapsista. Lapsen elämässä köyhyys ei ole vain vähävaraisuutta – se on ulkopuolisuutta ja herkästi periytyvää huono-osaisuuden kierrettä. Köyhyyden kokemuksilla on vahingolliset vaikutukset lapsen tunne-elämän kehitykselle ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden puutteen ja leimautumisen pelon takia. Selvitysten mukaan köyhien perheiden lapsia esimerkiksi kiusataan koulussa enemmän.

Suurin lapsiperheköyhyyttä aiheuttava tekijä on vanhempien työttömyys. Työkyvyttömyys, pienituloisuus ja sosiaalietuuksien ostovoiman jälkeenjääneisyys lisäävät selvästi myös köyhyysriskiä. Vaikka köyhyys koskettaa useimmiten yksinhuoltajaperheitä, elää Suomessa köyhyyskuilun reunalla entistä enemmän kahden vanhemman monilapsisia perheitä. Edes työssäkäynti ei turvaa köyhyydeltä, sillä Suomessa on tällä hetkellä yli 500 000 köyhyysrajan alla elävää työssäkäyvää ihmistä. Lapsiperheköyhyyttä on niissäkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä, mutta työ on pirstaleista, osa-aikaista tai keikkatyöluonteista.

Hallitus on viimein tehnyt lapsiperheiden aseman parantamiseksi joitakin toimia: lapsilisän yksinhuoltajakorotusta nostetaan n. 5 eurolla kuukaudessa ja varhaiskasvatuksen maksuja alennetaan. Nämä ratkaisut ovat tärkeitä ja oikeansuuntaisia, mutta on huomattava, että niillä ei vielä saada korjattua käynnissä olevaa ja koko ajan kasvavaa eriarvoistumiskehitystä. Monet hallituksen päätökset toimivat toiseen suuntaan: Verotuksen lapsivähennys poistuu. Aiemmin on jo lapsilisät irrotettu indeksistä ja tasoa on leikattu, ja moniin lapsiperheisiin vaikuttavat kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien on annettu laskea ja niitä on leikattu. Lisäksi oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen on rajattu vanhemman työmarkkina-aseman perusteella niin, että työttömien lapsilla ei ole samoja oikeuksia kuin työssäkäyvien, kerhotoiminnan maksut on kaksinkertaistettu ja ryhmäkokoja on kasvatettu. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus ja ryhmäkokojen kasvattaminen ovat erityisen huonoja päätöksiä, sillä ne tarkoittavat sitä, että yhdenvertainen varhaiskasvatuskaan ei enää suojaa lasta köyhyyden vaikutuksilta ja edistä yhdenvertaisuutta.

Hallituksen leikkaukset ovat kohdistuneet erityisesti jo valmiiksi vaikeassa asemassa oleviin lapsiperheisiin. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen ja sen seurausten lieventäminen vaativat johdonmukaista politiikkaa ja suunniteltua suurempaa panostusta perhe-etuuksien reaalitason nostamiseen.

Kokonaisvaltainen lapsivaikutusten arviointi on välttämätöntä, jotta voitaisiin todeta, miten eri suuntiin vaikuttavat muutokset kohdistuvat suoraan tai välillisesti lapsiperheiden arkeen, taloudelliseen tilanteeseen, palvelujen saatavuuteen ja tavoitettavuuteen.

Politiikkajohdonmukaisuutta ja kokonaisvaltaisuutta tarvitaan lisää, jos haluamme todella investoida tulevaisuuteen lapsiin ja nuoriin panostamalla. Lapsiasiainvaltuutettu on esittänyt ratkaisuksi myös lapsen oikeuksia koskevan kansallisen strategian laatimista, jossa huomioitaisiin kaikkien lasten tilanne ja YK:n sopimusten mukaiset oikeudet. Strategia yhdistettynä kansalliseen kehittämissuunnitteluun ja budjetointiin toisi lasten aseman paremmin keskiöön ja olennaiseksi osaksi päätöksentekoprosesseja.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)