Maailman terveyspäivänä nostetaan malja sairaanhoitajille ja kätilöille

Maailman terveyspäivää vietetään aina seitsemäs päivä huhtikuuta, joka on myös vuonna 1948 perustetun Maailman terveysjärjestön (WHO) perustamispäivä. Jokaisena vuonna terveyspäivälle on valittu erityinen terveydellinen teema. Terveyspäivän aikana on perinteisesti rohkaistu ihmisiä eri puolilla maailmaa osallistumaan yhteisöllisesti terveyttä edistäviin aktiviteetteihin. Tänä vuonna kampanjassa korostuu maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen tilanne koronapandemian vuoksi ja yhteisöllisyys toteutuu verkon- ja someviestinnän kautta.

Vuonna 2020 maailman terveyspäivänä muistetaan erityisesti sairaanhoitajia ja kätilöitä. Koko vuosi on julistettu sairaanhoitajien ja kätilöiden juhlavuodeksi. Juhlavuoden aikana on tärkeää tuoda esille sairaanhoitajien tekemän työn monipuolisuutta ja nostaa työn arvostusta. Sairaanhoitaja on koulutettu huippuosaaja ja rautainen ammattilainen, jonka kohtaamme monissa eri työtehtävissä mm. sairaanhoitajana, kätilönä, terveydenhoitajana, ensihoitajana, erikoistuneena sairaanhoitajana, asiantuntijana, asiantuntijahoitajana.

Sairaanhoitajien työpanoksella ja osaamistasolla on merkittävä vaikutus väestön hyvinvointiin, kansanterveysongelmien ehkäisyyn, palveluiden saatavuuteen, hoitoon pääsyyn, hoidon laatuun ja toiminnan sujuvuuteen. Suomalainen yhteiskunta ei toimi ilman sairaanhoitajia ja se tulee nyt koronaepidemian aikana erityisen hyvin esille.

Jotta meillä on päteviä ja osaavia sairaanhoitajia jatkossakin, alan veto- ja pitovoimaan on satsattava. Sairaanhoitajapulan ehkäisemiseksi on heti epidemian päätyttyä tehtävä konkreettisia tekoja, kuten kohtuullistettava työmäärää sekä parannettava työoloja, palkkausta ja etenemismahdollisuuksia uralla.

 

Koulutuksen kehittämistarpeet

Myös sairaanhoitajakoulutukseen on panostettava. Lähiopetuksen sekä kliinisten harjoittelujaksojen vahvistamiseen on löydyttävä resursseja. Opiskelijoita ohjaaville sairaanhoitajille pitää taata ohjauskoulutusta ja myös riittävät resurssit ohjaustehtävän hyvin hoitamiseen. Kaiken kaikkiaan osaamisen ylläpitäminen ja kasvattaminen edellyttävät systemaattista täydennyskoulutusta, johon sairaanhoitajilla on velvollisuus ja oikeus osallistua.

Tällä hetkellä erityisenä ongelmana on se, ettei sairaanhoitajien urakehityksestä ole huolehdittu riittävästi. Peruskoulutuksessa tavoitteena on kaiken osaava yleissairaanhoitaja ja erityisosaajista on valtava puute. Nykyiset ammattikorkeakoulujen tarjoamat erikoistumisopinnot eivät vastaa työelämän eikä myöskään väestön terveystarpeisiin. Ammattikorkeakoulujen autonomia on aiheuttanut sen, ettei erikoistumisopinnoista ole minkäänlaista valtakunnallista kokonaiskuvaa. Tällöin myös työnantajien on vaikea tietää millaisia erityisosaajia he palkkaavat.

Sairaanhoitajien erikoistumisopinnot tulisi luoda osaksi sairaanhoitajien urakehitystä ja asiantuntijuuden syventämistä. Tätä asiantuntijuutta työelämä ja kansalaiset tarvitsevat. Sosiaali- ja terveysministeriössä laadittiin vuonna 2016 toimiva suunnitelma sairaanhoitajien erikoistumiskoulutustarpeista ja niihin vastaamisesta. Asia ei ole edennyt mihinkään. Olen tehnyt erikoistumisopintojen järjestämisestä useampia kirjallisia kysymyksiä ja ministerien vastauksissa ilmenee, ettei nykyistä ongelmaa tunnisteta. Niissä vedotaan joka kerran ammattikorkeakoulujen autonomiaan ja työnantajien velvollisuuteen huolehtia työntekijöiden ammattitaidon ylläpitämisestä. Tämä on johtanut muun muassa siihen, että muistihoitajia ei kouluteta tällä hetkellä missään ammattikorkeakoulussa, vaikka heistä on valtava pula.

Sairaanhoitajien asiantuntijuuden ylläpitämistä ja kehittämistä ei voi ratkaista alueellisesti tai ammattikorkeakoulukohtaisesti. Tarvitsemme tähän valtakunnalliset, yhtenevät ratkaisut.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

sairaanhoitaja, terveydenhuollon opettaja, terveystieteiden tohtori

kansanedustaja (sd)

 

 

Jätä kommentti

*