Mikä tässä päivässä oli mukavinta?

Monet meistä ovat oppineet ajattelemaan kielteisesti. Minäkin sisäistin omasta lapsuudenkodistani elämänasenteen, jonka mukaan ”itku pitkästä ilosta”. Kasvoin aikuisuuteen peläten, ettei mikään hyvä kestä pitkään.

Ensimmäisessä aikuisuuden perheessäni, johon syntyivät myös kolme tytärtäni, otin lasten kanssa iltarituaaleihin tavaksi keskustella siitä, mikä oli mukavinta siinä päivässä. En muista, mistä tämä tapa tuli perheeseemme, mutta huomasin lasteni pitävän näistä keskusteluista ja näin jatkui lähes kymmenen vuotta. Iltaisin jokainen vuorollaan kertoi jotain hyvää tai mukavaa päivän tapahtumista. Toki myös suruista ja ikävistä asioista puhuttiin, mutta viimeisenä illalla ajatukset käännettiin myönteisiin asioihin.

Kymmenen vuotta tätä harjoitusta sai minutkin oivaltamaan, miten tärkeää on huomata jokaisesta arkipäivästä ilon ja kiitollisuuden aiheet. Huomasin, että hyvien asioiden ajattelu viimeisenä illalla mahdollistaa paremman unen laadun. Opin myös katsomaan lasteni kautta maailmaa uusin silmin. Huomasin näkeväni kauneutta enemmän kuin ennen.

Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista – sen jokainen tietää. Silloin kun elämässä on suuria murheita ja kriisejä, ne on vain kohdattava. Näissä hetkissä minua auttaa toivo eli luottamus siihen, että suru ja ahdistus jossain vaiheessa hellittää.

Suurin osa elämästämme on kuitenkin tavallista arkea ja jokainen itse päättää miten suhtautuu arkeen eli minkä väristen silmälasien kautta maailmaa katsoo. Onko arki hyvää elämää, vai odottaako juhlahetkiä? Monet elävät ns. ”sitku”- elämää (sitten kun) jossa odotetaan jotain tulevaa. Elämä on kuitenkin ”tässä ja nyt” ja juhlaa elämässä on yleensä vähän.

Aloitin työt kolmen viikon kesäloman jälkeen elokuun alussa ja siitä alkaen vauhti on ollut kovaa. Verrattuna viime syksyyn asiat tuntuvat kaatuvan päälle ja huomasin pari viikkoa sitten olevani jo melko kiukkuinen ja stressaantunutkin. Päätin kokeilla tehoaako hyvien asioiden ajattelu edelleen. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa kirjoitin päiväkirjaan, mikä oli siinä päivässä hyvää tai mikä onnistui sekä mistä olin kiitollinen.

Seuraavassa viikon tulokset:

Perjantai: Tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajana toimiminen on minulle mieluisa tehtävä. Jokaisessa kokouksessa oppii uutta. Nyt olen innostunut fotoniikan mahdollisuuksista ja valiokuntaneuvoksen kanssa suunnittelimme, milloin otamme asian valiokunnan työlistalle. Parasta päivässä kuitenkin oli illalla kotiin Joensuuhun tulo ja saunassa käyminen.

Lauantai: Iloitsen siitä, että sain ennen iltapäivää kaikki neljä ensi viikon puhetilaisuuttani niin valmiiksi, että pystyin rauhassa nauttimaan, kun kaksi tytärtämme ja kaksi tyttärentytärtämme tulivat meille syömään päivällistä. Päivällisen jälkeen pelattiin lautapelejä kaksi tuntia. Todella hauskaa. Olen kiitollinen siitä, että lapset ja lapsenlapset haluavat käydä meillä ja viihtyvät seurassamme.

Sunnuntai: Ihanan rauhallinen pyhäaamu. Ei kiirettä minnekään. Sai nukkua pitkään, juoda aamukahvit rauhassa ja jutella Jukan kanssa. Iloitsen hyvästä parisuhteesta.

Maanantai: Tässä päivässä oli parasta se, että sain koko päivän puhua ja kirjoittaa itselleni tärkeästä teemasta eli muistisairautta sairastavien oikeuksista ja inhimillisestä hoidosta. Ajaessani Kuusamosta Joensuuhun iloitsin syksyn kauneudesta ja luonnon värien moninaisuudesta.

Tiistaissa parasta oli auringonpaiste ja se, että oli sen verran lyhyempi työpäivä (pääsin eduskunnasta lähtemään klo 17.30), että ennätin nauttimaan siitä. Illalla iloitsin tyttäreni vierailusta ja yhteisestä ateriasta.

Keskiviikkoaamuna nautin siitä, että sain aamuseitsemän jälkeen kävellä aurinkoisessa, kuulassa ja melko lämpimässä säässä Töölönlahden rantaa töihin. Parasta päivässä oli keskustelut työsuojelutoimikunnassa siitä, miten saisimme eduskunnasta nykyistäkin paremman työpaikan kaikille siellä toimiville. Keskeinen asia on toinen toistemme huomioiminen. Olen toimikunnan puheenjohtaja ja mielestäni saimme aikaan oikein hyvän toimintasuunnitelman.

Torstaina olin puhumassa Green Care-seminaarissa. Hieno tunnelma innostuneiden ihmisten seurassa. Itselleni päivässä tärkeintä oli, että uskalsin kohdata elämän rajallisuuden ja haavoittuvaisuuden. Huomasin olevani kiitollinen elämäni jokaisesta päivästä ja kaikista rakkaistani.

Näin viikko vierähti ja aion ainakin toistaiseksi jatkaa tätä harjoitusta. Vaikka viikko oli kiireinen, eivätkä kaikki asiat sujuneen toivomallani tavalla, niin jokaisesta päivästä löysin ilon ja kiitollisuuden aiheen. Epäonnistumisetkin asettuivat tällä tavalla oikeaan mittasuhteeseen.

Suosittelen!

Merja Mäkisalo- Ropponen

Kansanedustaja (sd)

 

Jätä kommentti

*