”Mitä kerron opelle kesästä?”

Näin koulujen alkaessa kyselin omilta lapsenlapsiltani kuluneesta lomasta. Mitä he kertovat kesälomasta jos/kun opettaja tai kaverit kysyvät.

Iida 15 v: Olen ollut kavereitten kanssa ja käynyt festareilla.

Lucas 11 v: Olen ollut Joensuussa ja Särkänniemessä. Siellä kävin ensimmäistä kertaa Tornadossa ja nyt se on minun lemppari. Olen ollut iskän kanssa ja leikkinyt pikkusisarusten kanssa. Olen piirrellyt, käynyt uimassa, syönyt jätskiä ja ollut kavereilla. Minulla on ollut kiva kesä.

Emilia 11 v: Kävin Linnanmäellä, olin kavereitten kanssa ja söin herkkuja

Miro 9 v: Kävin eliittikisoissa mummin ja ukin kanssa. Eräjormailin Kuusamossa, Ruunaan koskilla, mökillä ja metsissä. Kalastin. Ja söin herkkuja.

Erika 10 v: Olen ollut kavereitten kanssa, käynyt kylpylässä, ollut rannalla ja syönyt herkkuja. Olen nukkunut teltassa ja laavulla.

Erin 8 v: Kävin Kesämaassa ja siellä liukastuin liukumäessä niin että selkä meni kipeäksi ja piti käydä lääkärissä. Olen ollut kavereitten kanssa. Olen piirtänyt ja uinut.

Eetu 7 v: Kävin Hop Lopissa ja Linnanmäellä. Kävin myös Joensuussa. Kalastin ja söin jätskiä.

Minun lapsenlapsillani oli hyvä kesä ja onneksi sain osallistua moneen heidän tekemiseensä. Kaikki he toivat esille jonkin lomareissun. Heillä kaikilla on mukavia terveisiä kerrottavana kesälomasta koulussa.

Valitettavasti kaikilla lapsilla ei ole. Suomessa on 126 000 köyhää lasta. Lapsiperheköyhyys on edelleen kasvamassa. Monella köyhän perheen lapsella ei ole ollut tänäkään kesänä mahdollisuutta käydä lomareissulla tai tehdä muita lomaan kuuluvia mukavia asioita. Moni köyhän perheen lapsi jää pois myös luokkaretkiltä ja kaverisynttäreiltä. Köyhien perheiden lasten harrastusmahdollisuudet ovat myös hyvin rajallisia.

Köyhien perheiden lapset eivät voi keskustella kaveripiirissä samoista asioista kuin hyväosaisten perheiden lapset ja selvitysten mukaan he tulevat helpommin kiusatuiksi kavereiden parissa. Jos et pääse lomalla koskaan matkustamaan, on loman jälkeen koulussa hankala keskustella lamakokemuksista kavereiden kanssa. Tämä voi aiheuttaa huonommuuden tunteita ja itsetunnon heikentymistä. Kaikki nämä ovat vakavia puutteita lasten yhdenvertaisuuden toteutumisessa.

Perheen köyhyys vaikuttaa kielteisesti lasten hyvinvointiin ja se on yksi merkittävimmistä lasten ja nuorten psyykkisen sairastumisen riskitekijöistä. Tästä on näyttöä myös 1990-luvun lamasta. Silloin köyhyyden keskelle joutuneiden perheiden lapsilla on ollut paljon enemmän psyykkisiä ongelmia myös aikuisiässä.  Yksi selkeä selittävä tekijä on se, että vanhempien huoli toimeentulosta heijastui myös lapsiin. Esimerkiksi masentuneen tai huolien keskellä olevien vanhempien voi olla joskus hyvin vaikea vastata lapsen ja nuoren tarpeisiin ja silloin lapset ja nuoret jäävät psyykkisesti yksin. Vuosikausia Suomessa on toisteltu, ettei meillä ole missään nimessä varaa toistaa edellisen laman virheitä, sillä näitä virheitä maksetaan henkisesti ja taloudellisesti vuosikymmeniä. Nyt hallitus on tekemässä juuri samat virheet.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kansanedustaja

Enkeleitä Eetun ja Erinin ja kaikkien pienten koululaisten koulutielle ja aikuisille älyä liikenteeseen.  Eetu menee ensimmäiselle luokalle ja Erin aloittaa toisen luokan.

SS blogi 160816

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Merja, kun tuohon rahalliseen köyhyyteen lisätään “järjen” köyhyys eli haluttomuus viettää lasten ja lastenlasten kanssa sitä paljon peräänkuulutettua laatuaikaa, ollaan oikeilla jäljillä. Raha ei todellakaan ratkaise lapsen onnellisuutta, tolokun tekemistä, eikä riemukkaita ja mukavia muistoja kesästä. Järjenköyhyyttä ei aiheuta hallituksen tai eduskunnan tekemiset tai tekemättömyydet, vaan meidän vanhempien, niin nuorten kuin ikääntyneidenkin, omaan napaan tuijottaminen ja oman hyvän tavoittelu. Lasten kanssa voi pitää hauskaa ja touhuta hyvinkin vähällä rahalla, jos viitsii edes hiukan nähdä vaivaa. Tällaisessa rakastavassa, vähänkin rahan ympäristössä kasvaneet lapset, hyvällä itsetunnolla varustettuna, voivat ihan yhtä lailla kertoa koulussa hienoista retkistään lähijärville, -puroille, -vuorille jne. Oltiin vaikkapa ongella ukin tai iskän kanssa tai kerättiin mansikoita pellon reunalta, oltiin hippasta ja piilosta autiotalon ympärillä. Tarvitaanko tähän suuret tulot? Ei, vain pikkuisen tahtoa ja rakkautta!

    • Merja Makisalo-Ropponen

      Kyllä näinkin osittain, mutta viime viikolla juttelin muun muassa äidin kanssa, joka kertoi, ettei hänen lapsensa halua mennä kouluun, kun siellä puhutaan ensimmäisinä päivinä, mitä kukin teki ja missä kävi. Heillä ei ollut varaa käydä missään. Lapset vertailevat kokemuksiaan ja monesta asiasta osattomaksi jäävät lapset joutuvat useimmin myös kiusatuiksi. Tästä on olemassa muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton selvityksiä. Hyväosaisten on helppo sanoa, ettei raha ratkaise kaikkea ja on vain vanhempien tahdosta kysymys. Kuitenkin jos vanhemmilla on jatkuva huoli toimeentulosta, ei jaksa keskittyä lapsiin niin hyvin kuin haluaisi.

  • Ari Niemeläinen

    Ymmärrän tämän näkökulman, että rahalla saa ja hevosella pääsee, helposti. Mutta jos ja kun lapselle saadaan kasvamaan itsetunto kohdalleen oikealla otteella ja asenteella, aika pienikin lapsi ymmärtää vanhempiensa mahdollisuudet tai mahdottomuuden rahoittaa kaiken maailman huvipuistot ja härpäkkeet. Kun vanhemmat antavat aikaa ja rakkauttaan lapselle, se korvaa taatusti rahalla hankittavat “hupikorvikkeet”. Valitettavan tosi on sekin, että ongelmat, niin raha, riippuvuudet kuin rakkaudettomuuskin osuvat usein samaan perheeseen ja silloin tukiverkot ja ystävät olisivat suureksi avuksi. Mutta kukapa nyky-yhteiskunnassa ajattelee muuta kuin omaa napaa ja korkeintaan “omia” lapsiaan. Kunpa ymmärrettäisiin käyttää vaikkapa 3-sektorin tai esim. seurakuntien palveluja, kaikki eivät ole maksullisia!

  • Jari Holopainen

    Kiitos ajatuksia herättävästä blogista. Ehkä opettajia on informoitu tästä kysymyksestä – joskus mietin onko maailma muuttunut lopultakaan vuosikymmenien kuluessa? Ehkä enemmän kyse on siitä, kykenevätkö vanhemmat täyttämään ihailtua normia? Hävettääkö heitä itseään oma tilabteensa?Vanhemmat ehkä lopulta määrittelevät sen mihin itse tai muut kuuluvat hyvinvoinnin asteikolla ja jonossa. Joskus tilastokeskuskin. Nämä perusteet vanhemmat sitten siirtävät lapsilleen. Koulussa ehkä tullaan tietoisemmaksi tästä, ja jota opettaja voi hämmentää omilla kysymyksillään.

    • Merja Makisalo-Ropponen

      Jari, meillä on monenlaisia opettajia ja toki suurin osa opettajista osaa toimia kaikkien lasten kannalta hyvällä tavalla. Juttuni pointti oli kuitenkin siinä, että köyhien lapsiperheiden määrä on huolestuttavasti kasvussa ja edellisen laman kokemusten perusteella näyttää siltä, että köyhyys jättää monenlaisia jälkiä lapsiin. THL:n tutkimusten mukaan edellisen laman aikana köyhissä perheissä kasvaneilla lapsilla on nyt aikuisina huomattavasti enemmän psyykkisiä ongelmia, työttömyyttä ja syrjäytymistä. Olemmeko tekemässä samoja virheitä muin edellisen laman aikana?

Jätä kommentti

*