Miten varmistetaan vaikuttavuus ja eettisyys sosiaali- ja terveystoimessa?

Olin viime viikolla ”Näyttöön perustuva toiminta – Tarpeesta tuloksiin” -kirjan julkistamistilaisuudessa. Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) ja Skhole Oy:n yhteistyössä tuottama kirja on ajankohtainen tuki sosiaali- ja terveystoimessa toimiville näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseksi. Ensitutustuminen kirjaan sai minut pohtimaan seuraavia asioita:

1. Tämän päivän sanoja ovat valinnanvapaus ja itsemääräämisoikeus. Molempia käytetään liian kapea-alaisesti tarkoittamaan lähinnä sitä, voiko kansalainen valita hoitopaikkansa itse. Perimiltään näiden käsitteiden pitäisi ohjata pohtimaan, onko asiakkaalla ja potilaalla mahdollisuutta osallistua omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon olipa hoitopaikka mikä tahansa. Toisaalta on kysyttävä, miten asiakas/potilas saa riittävästi tietoa, jotta hänellä on mahdollisuus olla osallinen. Liian usein ammattihenkilöt edelleen jättävät asiakkaan/potilaan sivurooliin omaa hoitoaan koskevassa päätöksenteossa.
2. Kustannusten kuriin saaminen sosiaali- ja terveystoimessa edellyttää rakenteiden muuttamisen lisäksi – ja erityisesti – prosessien ja toimintatapojen muutoksia. ”Meillä on aina tehty näin” – toimintatavasta on päästävä näytön hankintaan ja soveltamiseen. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä organisaatiokulttuurit usein toistavat olemassa olevia malleja, vaikka rakenteet ympärillä muuttuisivat. Kysymys on myös sosiaali- ja terveystoimen etiikasta. On epäeettistä käyttää niukkoja voimavaroja tehottomiin toimintatapoihin. Toimintoja on kehitettävä niin, että kaikki ammattiryhmät toimivat yhdessä. Esimerkiksi hoitotyöntekijöiden osaaminen ja ammattitaito sivuutetaan liian usein kehittämisessä.
3. Toiminnan vaikuttavuuteen kiinnitetään liian vähän huomiota. Päätöksiä tehtäessä ei tehdä kustannus-vaikuttavuusanalyyseja eikä lasketa vaihtoehtoiskustannuksia. Vaikka yleisesti jo ymmärretään terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen merkitys kansanterveydelle, terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen nähdään siitä huolimatta kulueränä eikä investointina tulevaisuuteen. ”Budjettivuosi kerrallaan” -päätösten tekeminen johtaa siihen, että tehdään päätöksiä, jotka aiheuttavat tulevaisuudessa kasvavia kustannuksia.
4. Päätöksenteon perustana tulee olla lisäksi näyttö. Valitettavasti näin ei ole valtakunnan politiikassa eikä myöskään kunnallisessa ja maakunnallisessa päätöksenteossa. Erityisesti nykyinen hallitus on syyllistynyt tutkimusnäytön ja asiantuntijoiden mitätöimiseen ja sivuuttamiseen. Tämän johdosta olen itsekin monta kertaa huomannut kysyväni itseltäni, onko lakien laatiminen enää eettisesti riittävän korkeatasoista. Mihin lainsäädäntö perustuu, jos olemassa oleva tutkimusnäyttö voidaan niin huolettomasti ohittaa, että pääministerikin julkisesti väheksyy ”kaiken maailman dosentteja”?

Edellä mainitut nostot olivat omassa päässäni tapahtuvaa prosessointia kirjan sisältöön tutustuessani. Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä ajatuksia Sinulla herää.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)

Kommentit

  • plokkariukki

    Herää kysymyksiä, kun kaiken takana on uhka nimeltä raha.
    1.Rahan puuttuminen asiakkaalta tai yhteisöltä, siis palvelun tarvitsijalta, jopa palvelun tuottajalta (kunta/valtio), rahalla kun saa ja hevosella pääsee!
    2.Rahaa pitää saada/ansaita lisää ja tarkoitan tällä lähinnä heitä, joilla on jo tarpeeksi, sekä kyky mahdollisuuksineen tehdä valintoja ja tuottaa myöskin palveluja (esim. sote-palveluja) Huonompi osaisella ei ole rahaa eikä kykyä tehdä ”oikeita” valintoja, vaikka niille olisi mahdollisuuskin hyvän tuen avulla, mutta mistä tuki?
    Ymmärrän (tai en) poliitikkoa jonka taustalla (äänestäjinä/tukijoina) on mainitsemiani hyväosaisia, heillä isot osakesalkut ja neuvonantajat ja sen, että nämä päättäjät tekevät esityksiä ja päätöksiä vastoin moraalisia ja eettisiä arvoja. Luultavimmin näissä piireissä jos missä käytetään vähintäinkin kyynärpäitä avuksi avun/palvelun saamisessa, mitä halvemmalla vielä, sitä parempi. Köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan.

  • Merja Mäkisalo-Ropponen

    Hyvä plokkariukki, oikein hyvää pohdintaa tärkeistä teemoista. Itse ajattelen, että jokaisella kansalaisella varallisuudesta riippumatta pitää olla mahdollisuus päästä hyvää hoitoon heti sairauden alkuvaiheessa. Tämä on eettistä, mutta samalla se on myös yhteiskunnan kannalta järkevää, sillä mikään ei ole niin kallista kuin se, ettei hoitoa aloiteta tarpeeksi ajoissa. Samaa koskee ennalta ehkäisyä ja kuntoutusta. Jos meillä on vähän rahaa, niin silloin on erityisen tärkeää huolehtia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä, ennaltaehkäisystä ja hyvästä hoidosta sekä kuntoutuksesta. Ammattihenkilöiden on kerrottava asioista asiakkaille/potilaille niin ymmärrettävässä muodossa, että asiakas/potilas ymmärtää mistä on kysymys.

Jätä kommentti

*