Muistityö vaatii erityisosaamista

Viime lauantaina olleeseen Muistiliiton liittovaltuuston kokoukseen osallistuin Muistiliiton hallituksen puheenjohtajana viimeistä kertaa. Ensin vuoden alusta puheenjohtajana jatkaa terveystieteiden tohtori, gerontologian ja kansanterveyden sekä gerontologisen hoitotieteen dosentti Jenni Kulmala. Olen ollut Muistiliiton johdossa 10 vuotta ja nyt on korkea aika vaihtaa puheenjohtajaa, sillä on järjestön etu, että luottamushenkilöt vaihtuvat aika ajoin.

Olen tehnyt muistityötä Suomessa eri areenoilla lähes 35 vuotta. Näiden vuosien ja vuosikymmenien aikana monet asiat ovat kehittyneet suotuisasti. Tietoa on tullut lisää sekä muistisairauksien ennaltaehkäisystä sekä hyvästä hoidosta ja kuntoutuksesta. Myös asenteet muistisairaita kohtaan ovat parantuneet. Muistiliitto on tehnyt arvokasta työtä ja se on nykyisin arvostettu yhteistyökumppani ja asiantuntija yhteiskunnassa.

Hyvästä kehityksestä huolimatta paljon työtä on vielä tehtävänä. Muistisairaiden oikeuden eivät edelleenkään toteudu riittävällä tavalla eikä Suomessa ole eheää ja yhtenäistä muistisairauksien hoitoketjua. Omaisten saama tuki ja apu on usein myös liian vähäistä. Kotihoidon tilanne on monin paikoin kaoottinen ja kotihoidossa on muistisairaita, joiden oikea asumisen paikka ei inhimillisesti ole enää oma koti. Tarvitaan lisää yhteisöllistä asumista, hoito- ja hoivakoteja sekä perhehoidon kehittämistä.

Henkilöstöpula on yksi suurimpia haasteita ikääntyneiden ja muistisairaiden ihmisten ympärivuorokautisissa hoivapalveluissa. Suurin osa ympärivuorokautisen hoidon asukkaista sairastaa muistisairautta.  Vankka ammatillinen osaaminen on keskeinen työssä viihtymistä ja jaksamista sekä työn mielekkyyttä lisäävä tekijä. Muistiliiton valtuusto olikin kannanotossaan huolissaan siitä, ettei muistisairauksien liittyviä koulutussisältöjä ole riittävästi toisen asteen tutkinnoissa eikä ammattikorkeakoulututkinnoissa.

Myöskään muistityössä tarvittavia vähintään 30 opintopisteen erikoistumisopintoja, ei järjestetä juuri missään. Vaikka sairaanhoitajakoulutus on Suomessa korkeatasoista, niin peruskoulutus ei annan valmiuksia toimia esimerkiksi muistihoitajana tai muistityön kehittäjänä.

Muistisairaan kohtaaminen, vuorovaikutus ja toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä hoito vaativat henkilöstöltä erityistä osaamista. Lisäksi yhteistyö omaisen kanssa korostuu, koska he osaavat kertoa sairastuneen henkilöhistoriasta, toiveista ja persoonasta. Jos muistisairauteen liittyvät asiat ovat työntekijöille vieraita ja osaamista sairastuneen kanssa kommunikointiin ei ole, työ tuntuu helposti kuormittavalta, mikä vähentää työn veto- ja pitovoimaa. Riittävä teoriatieto auttaakin löytämään erilaisia ratkaisuja arjessa ilmeneviin haasteisiin.

Vanhuspalvelulain hoitajamitoitukset eivät voi toteutua, ellei muistityön veto- ja pitovoimaa saada parannettua. Muistisairaita ei voi hoitaa ”kuka tahansa”, eikä henkilöstömitoitus takaa yksin hoidon laatua, ellei työntekijöillä ole riittävää ammattitaitoa ja osaamista.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Muistiliiton puheenjohtaja (vielä reilun kuukauden)

 

 

Jätä kommentti

*