Nämä säästöt tulevat kalliiksi!

Viime viikolla vietettiin Nuorisotyön viikkoa. Perjantaina oli eduskunnan kansalaisinfossa Valtakunnallisen työpajayhdistyksen järjestämä tilaisuus, jonka otsikkona oli: Miksi kannattaa panostaa heikoimmassa asemassa oleviin nuoriin?

Jokaiselta eduskuntaryhmältä oli pyydetty kommenttipuheenvuoro nuorten tilanteesta ja olin oman eduskuntaryhmäni edustajana puhumassa tilaisuudessa.

Valtakunnallisen työpajayhdistyksen toiminnanjohtaja Anna Kapanen korosti tilaisuuden aluksi, että hallituksen työllisyyspolitiikkaan ehdottamat uudistukset eivät helpota heikoimmassa asemassa olevien nuorten tilannetta lainkaan – pikemminkin päinvastoin.

Etsivän nuorisotyön esimies Ville Koikkalainen korosti, että työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö ovat niitä harvoja palveluita, jotka tavoittavat niitä nuoria, joille työllistyminen suoraan avoimille työmarkkinoille tai koulutukseen ei ole mahdollista. Työpajoilla ja etsivässä nuorisotyössä tehtävä työ on myös vaikuttavaa. Selvitysten mukaan 94 prosenttia nuorista on tyytyväisiä saamaansa tukeen ja 81 prosenttia työpajalla olleista nuorista kokee arjen asioiden hallinnan parantuneen. Työpajajakson jälkeen 70 prosenttia nuorista lähtee opiskelemaan, työhön tai muuhun heille sopivaan palveluun.

Onkin käsittämätöntä, että hallitus on purkamassa viime hallituskaudella käynnistettyä nuorisotakuuta, jossa työpajatoiminnalla ja etsivällä nuorisotyöllä oli keskeinen rooli. Nuorisotakuu ei poistanut nuorten työttömyyttä, mutta se esti nuoria liukumasta pitkäaikaistyöttömyyteen. Nuorisotakuun ansiosta Suomessa oli viime hallituskaudella Euroopan pienin nuorten pitkäaikaistyöttömyys. Nyt tilanne on heikentynyt dramaattisesti.

Nuorten pääsyä oikeisiin palveluihin vaikeuttavat monet tekijät:

Ensinnäkin työllisyysmäärärahojen väheneminen on johtanut tilanteeseen, jossa ne loppuvat useilla alueilla kesken vuoden, eikä nuori pääse palkkatuettuun työhön esimerkiksi työpajalle. Koko ajan vähenevät työllisyysmäärärahat ohjataan yrityksille ja vaikeimmin työllistyvien nuorten tilanne heikkenee entisestään.

Nuorten kannalta myös TE-toimistojen henkilöstöresurssien puutteet ovat johtaneet siihen, että nuoret jäävät vaille heidän tarvitsemaansa henkilökohtaista palvelua, eivätkä he itsenäisesti osaa hakea itselleen sopivia palveluita. Monet nuoret ovat kertoneet odottaneensa yli puoli vuotta ensimmäistä tapaamistaan ammattihenkilön kanssa.

Hallituksen ammatilliseen koulutuksen kohdistamat säästöt tulevat omalta osaltaan vaikeuttamaan heikoimmassa asemassa olevien nuorten tilannetta. Aloituspaikkojen väheneminen, ryhmäkokojen suureneminen ja opetustuntien väheneminen kohdistuvat kielteisesti erityisesti paljon apua ja tukea tarvitseviin nuoriin.

Yhteiskunnalla ei ole varaa ”hylätä” yhtään nuorta, sillä se on sekä epäinhimillistä että pidemmällä tähtäyksellä kallistakin. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle elämänsä aikana eri arvioiden mukaan 1-1.5 miljoonaa euroa. Nuoriin kohdistuvia säästöjä tehdessään hallitus ei ole lainkaan laskenut vaihtoehtoiskustannuksia eli sitä mitä nämä säästöt maksavat yhteiskunnalle tulevina vuosikymmeninä. Viisaat päättäjät ymmärtävät, että lapsiin ja nuoriin panostaminen on investointi eikä kuluerä.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Jätä kommentti

*