Näyttö käyttöön – myös poliittisessa päätöksenteossa

 

Mitä on näyttöön perustuva toiminta?

Näytöllä tarkoitetaan luotettavaa ja ajantasaista tutkimustietoa tai sen puuttuessa asiantuntijoiden yhteisymmärrystä asiasta. Vahvin näytön muoto on järjestelmällisen katsauksen tekeminen, jossa tarkoituksena on tiivistää luotettavien alkuperäistutkimusten näyttö kliinisen ja hallinnollisen päätöksenteon tueksi. Tiivistetty tutkimustieto tarjoaa tietoa esimerkiksi eri menetelmän vaikuttavuudesta, käyttökelpoisuudesta, tarkoituksenmukaisuudesta ja merkityksellisyydestä.

 

Näyttö sosiaali- ja terveystoimessa

Näyttöön perustuva lääketiede on jo tuttu käsite. Liian usein kuitenkin unohtuu, ettei parhainkaan lääketieteellinen hoito johda potilaan kannalta hyvään lopputulokseen, jos muiden ammattiryhmien toiminta ja koko hoitoketju eivät perustu parhaaseen mahdolliseen näyttöön ja siten tue laadukasta hoitoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannustehokkuus paranee, kun pystytään karsimaan tehottomia ja vanhentuneita käytäntöjä ja korvaamaan ne tuloksellisilla toimintatavoilla. Siksi tarvitaan myös esimerkiksi näyttöön perustuvaa hoitotyötä ja sosiaalityötä.

Arkipäiväisestä sanottuna tavoitteena on, että toiminnan tulee perustuva johonkin muuhun kuin arvailun, ”mutuiluun” ja ”meillä on aina tehty näin” – malliin.

Tutkimusnäytön pitäisi ohjata myös poliittisia päätöksentekijöitä. Valitettavasti näin ei ole – tästä esimerkkinä on sotelakien valmistelu edellisellä kaudella.

 

Terveystaloustieteellinen tutkimus osaksi poliittista päätöksentekoa

Liian usein päätökset tehdään liian lyhyellä perspektiivillä eikä esimerkiksi päätösten vaihtoehtoiskustannuksia lasketa eikä kustannus-hyötyanalyyseja tehdä. Näitä menetelmiä voi oppia esimerkiksi terveystaloustieteestä.

Vaikutusten etukäteisarviointi on monessa ministeriössä puutteellista, vaikka ministeriöillä on ohjeistus niiden tekemisen. Olin viime kaudella työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ja monen lakiesityksen kohdalla jouduimme toteamaan sukupuolivaikutusten arviointien olevan kokonaan tekemättä tai puutteellista.

Myös terveyden- ja hyvinvointivaikutusten arvioinnit jäävät usein tekemättä – jopa sosiaali- ja terveysministeriön lakiesityksissä.

Kestävä kehitys nostettiin jo viime hallituskaudella kaiken toiminnan perustaksi, mutta siitä huolimatta asian toteutumista ei arvioitu kunnolla lainsäädäntötyössä tai talousarvion laadinnassa. Edes ympäristöministeriön lakiesityksissä ei aina ollut kunnollista ympäristövaikutusten arviointia.

Politiikassa tehdään liian usein säästöpäätöksiä, jotka pidemmällä tähtäimellä aiheuttavat yhteiskunnalle lisääntyviä kustannuksia. Ilmiö ei ole uusi. Näin tehtiin jo 1990-luvun laman aikana, jolloin juustohöyläleikkausten johdosta aiheutettiin tuleviksi vuosikymmeniksi sosiaali- ja terveysmenojen kasvua. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusten mukaan vuonna 1987 syntyneillä eli laman lapsilla, joita on seurattu pitkittäistutkimuksessa koko heidän elämänsä ajan, on huomattavasti enemmän mielenterveysongelmia, köyhyyttä ja syrjäytymistä kuin ennen lamaa lapsuuttaan tai nuoruuttaan viettäneillä.

Myös viime hallituskaudella tehtiin samoja virheitä. Esimerkiksi laadukkaan varhaiskasvatuksen ja koulutuksen murentaminen tulee pitkällä tähtäyksellä kalliiksi. Yksi varhaiskasvatuksen sijoitettu euro tuottaa tulevaisuudessa yhteiskunnalle seitsemän euroa takaisin.

 

Tulevaisuusvaliokunnassa ja tarkastusvaliokunnassa on erilainen toimintatapa

Eduskunnassa on kuitenkin kaksi valiokuntaa, jossa hyödynnetään paljon tutkijoita ja tutkimustietoa. Nämä valiokunnat ovat tulevaisuusvaliokunta ja tarkastusvaliokunta.

Tulevaisuusvaliokunnan tehtävä on ennakoida tulevaisuutta ja siinä se hyödyntää tulevaisuustutkimuksen menetelmiä.

Tulevaisuusvaliokunnan työn tarkoitus ja tehtävä on pyrkiä katsomaan tulevaisuutta noin 5 -15 vuoden perspektiivillä ja laatia sekä myönteisiä että kielteisiä tulevaisuuden skenaarioita, jotka perustuvat ennakointitietoon. Kuuntelemme tulevaisuustutkijoita ja haastamme ministeriöitä ja muita päätöksentekijöitä uudenlaiseen ajatteluun.

Politiikan tehtävänä on toimia niin, etteivät kielteiset skenaariot toteudu ja toisaalta edistää myönteisten skenaarioiden toteutumista. Tulevaisuus ei vyöry päällemme, vaan se tehdään yhdessä.

Viime kaudella tulevaisuusvaliokunta nosti voimallisesti esille hyvinvointitalous-ajattelua, joka pitäisi saada perinteisen talousajattelun rinnalle. Panostaminen terveyteen ja hyvinvointiin säästää tulevaisuuden menoja, sillä säästäminen näissä asioissa aiheuttaa kuluja tulevaisuuteen. Olenkin iloinen, että uudessa hallitusohjelmassa ensimmäisen kerran puhutaan hyvinvointitaloudesta.

Emme voi varmuudella tietää, mitkä tekijät tulevaisuudessa vaikuttavat hyvinvoinnin lisääntymisen kautta esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenojen vähentämiseen. Kuitenkin meillä on jo hyvää tutkimuksellista näyttöä monista ennaltaehkäisyn, varhaisen puuttumisen ja kuntoutuksen toimenpiteistä, joiden voidaan melko suurella todennäköisyydellä sanoa lisäävän hyvinvointia ja samalla vähentävän yhteiskunnan tulevaisuuden menoja. Tavanomaisen, kohtuullisen lyhyen aikavälin päähän katsova budjettisuunnittelussa investointinäkökulma jää liian vähälle huomiolle.

Johdonmukainen ja riittävän kauas tulevaisuuteen katsova politiikka tarvitsee suunnittelun tueksi monipuolisempia mittareita ja vaikutusarvioita kuin mitä nyt käytetään. Viime kaudella tulevaisuusvaliokunta julkaisi selvityksen jo olemassa olevista hyvinvointimittareista ja niiden hyödyntämisen mahdollisuuksista. Julkisen talouden suunnittelua on kehitettävä niin, että samalla, kun arvioidaan julkishallinnon panosten suhdetta bruttokansantuotteen kasvuun, on myös erotettava julkiset investoinnit ja julkishallinnon juoksevat kulut toisistaan. Julkisen talouden suunnitelmissa ja vuosittaisissa talousarvioissa julkisia investointeja ja julkishallinnon juoksevia kuluja tulee käsitellä eri tavoin. Oleellista on se, etteivät lyhyen aikavälin budjettikäytännöt saa estää tai vaikeuttaa pitkällä aikavälillä vaikuttavien investointien toteuttamista. Tämä koskee niin hyvinvointi-, sivistys- kuin infrainvestointeja ja kaikkea muita kauaskantoisia politiikkatoimia.

Tällä kaudella toimin tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtajana. Tämä valiokunta on toinen eduskunnan valiokunnista, jossa hyödynnetään tutkimusta ja tutkijoita.

Tarkastusvaliokunta käsittelee muun muassa eduskunnalle annettavat hallituksen vuosikertomuksen, valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomuksen ja puolue- ja vaalirahoituksen valvonnasta antamat kertomukset sekä finanssipolitiikan tarkastuksesta ja valvonnasta antamat erilliskertomukset, eduskunnan tilintarkastajien kertomukset sekä valmistelee valtion taloudenhoidon valvontaa koskevat asiat. Tarkastusvaliokunnalla on oikeus omasta aloitteestaan ottaa käsiteltäväkseen toimialaansa kuuluva asia sekä laatia siitä mietintö täysistunnolle.

Toivon, että voisimme omina asioina tutkia tällä kaudella esimerkiksi vaikutusten arviointien toteutumista lakiesityksissä sekä sitä, miten terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen näkyy lainsäädäntötyössä.

Odotan tätä työtä suurella mielenkiinnolla!

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja

 

 

Jätä kommentti

*