Omaishoitajien tilanne on tukala – onko edes toivoa paremmasta näkyvissä?

Tällä viikolla vietetään omaishoitajien viikkoa, jonka teemana on Yhdessä omaishoidon puolesta. Suomessa on tällä hetkellä 44 000 sopimusomaishoitajaa, jotka saavat omaishoidon tukena taloudellista tukea, säännölliset vapaapäivät ja tukipalveluita. Lisäksi Suomessa arvioidaan olevan 20 000 omaista, jotka olisivat oikeutettuja omaishoidon tukeen hoidon sitovuuden ja vaativuuden perusteella, mutta eivät näitä palveluita saa.

Omaishoitajien tilanne on huono huolimatta hallituksen kärkihankkeesta, jonka tavoitteena ikäihmisten kotihoidon kehittäminen ja kaiken ikäisten omaishoidon vahvistaminen. Omaishoidon tuki on merkittävä omaishoitoperheille myönnettävä tukimuoto. Omaishoitoa tukemalla yhteiskunta säästää noin kolme miljardia euroa vuosittain. Omaishoidon tuen rahat ovat monin paikoin loppuneet kesken vuotta ja lisäksi palvelujen saatavuudessa on paljon puutteita. Valtio on panostanut omaishoitoon lisärahoituksella, mutta kunnat ja maakunnat päättävät lopulta, mihin rahat ohjautuvat. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) selvityksen mukaan osa kunnista on panostanut lisää omaishoitoon, mutta kehitys on hyvin eritahtista alueittain.

Omaishoitoa tulee kehittää ja omaishoitoperheille on osoitettava selkeä polku tuen saamiseen, mutta miten käy omaishoidolle sote-uudistuksessa?

Omaishoitajilla on myös suuri huoli siitä, miten heille käy sote-uudistuksessa. Uudistuksessa keskitytään terveydenhuollon järjestämiseen sosiaalihuollon asioiden jäätyä taka-alalle, vaikka alun perin tavoitteena oli sosiaali- ja terveyspuolen yhdistäminen eheäksi kokonaisuudeksi. Omaishoitajien tilanteesta hyvin harva tuntuu olevan kiinnostunut ja pelkona tulevaisuudessa onkin, että maakunnat eivät varaa riittävästi rahaa omaishoitoperheiden tukemiseen siten, että perheille tarjotaan yksilöllisesti räätälöityä tukea lähipalveluna yhtenäisin valtakunnallisin perustein.

Suurin osa omaishoidosta tapahtuu Suomessa tuen ulkopuolella!

Omaishoidon tuen kriteerit vaihtelevat kuntakohtaisesti ja keskittyvät usein pelkästään hoidettavan fyysisen toimintakyvyn arviointiin psyykkisen toimintakyvyn jäädessä arvioimatta. Tällöin esimerkiksi mielenterveyspotilaiden omaiset jäävät usein tuen ulkopuolelle. Kaikista omaishoidon tuen saajista vain noin kolme prosenttia saa tukea hoidettavan psyykkisen sairauden perusteella. Kyse ei ole pelkästään taloudellisesta tuesta, sillä sopimusomaishoidon ulkopuolella olevat omaishoitajat eivät ole myöskään oikeutettuja muihin tukeen kytkeytyviin palveluihin. Suomessa arvellaan olevan 400 000 henkilöä, jotka hoivaavat mielenterveysongelmasta kärsivää läheistään. Valvontavastuu ja jatkuva päivystysvalmiudessa oleminen kuormittavat mielenterveyspotilaan omaisia. 46 prosenttia mielenterveyspotilaan omaisista on vaarassa masentua itse.

Piilossa olevia, vaativasti läheistään hoitavia arvellaan Suomessa olevan noin miljoona, joista 700 000 on työelämässä. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa etäomaishoitajat ja vanhempiaan hoitavat lapset. Viimeksi mainitussa ryhmässä on myös alaikäisiä — usein päihde- ja mielenterveysongelmasta kärsivien vanhempien — lapsia, jotka kantavat jatkuvaa huolta vanhempiensa elämäntilanteesta. Suomessa arvellaan joka neljännen lapsen asuvan perheessä, jossa vanhemmalla on hoitoa vaativia mielenterveys- tai päihdeongelmia. Lapset suojelevat usein vanhempiaan, eivätkä kerro perheen ongelmista kenellekään. Usein perhetilanteessa ongelmat tulevat esille vasta siinä vaiheessa, kun lapsesta tai nuoresta tehdään lastensuojeluilmoitus. Vaikka ongelmat olisivat tulleet esille aiemmin, suurimmassa osassa kuntia ei edelleenkään ole tarjolla sosiaalihuoltolain mukaisia kotiin annettavia perhepalveluita riittävästi. Ne olisivat kuitenkin lapsen ja koko perheen kannalta parasta auttamista ja vaikeuksien pahenemista ennalta ehkäisevää toimintaa.

Vammaispalvelulaki takaa subjektiivisia oikeuksia myös kotiin annettavissa palveluissa, mutta sen tulkinnassa, kuka kuuluu vammaispalvelulain piiriin, on isoja eroja eri kunnissa. Usein mielenterveyskuntoutujat jäävät lain takaamien palvelujen ulkopuolelle, vaikka heillä olisi selkeä näyttö vammaisuudesta. Palvelujen vähäisyys tai puuttuminen rasittaa myös omaishoitajaa.

Hallituksen toimintalinja: Seurataan tilannetta

Tein kirjallisen kysymyksen perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle ei-sopimushoitajien tilanteesta. Ministerin mukaan hallitus seuraa tilannetta. Tämä asia ei seuraamalla parane. Aion tehdä tällä viikolla ministerille kirjallisen kysymyksen sopimusomaishoitajien eriarvoisesta tilanteesta eri puolilla Suomea. Toivottavasti saan häneltä vastauksen, jossa on muutakin kuin, että asiaa seurataan.

Kaikesta huolimatta, oikein hyvää omaishoitajien viikkoa. Voimia ja jaksamista omaishoitajille!

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)

Kommentit

  • plokkariukki

    Hyvin läheltä omaishoitajan tilanteita ja jaksamista seuranneena olen Merja kanssasi huolestunut samoista asioista. Joku vapaapäivä kuukaudessa ei liene liikaa pyydetty 24/7 kiinni olevalle vielä terveen kirjoissa olevalle hoidettavan omaiselle. Eduskunnassa on tärkeämpää hoitaa ensin oma ja kaverin sopeutumiseläkeasiat kuntoon, katsotaan sitten näiden loppuun ajettujen ”vapaaehtoistyöntekijöiden” eli omaishoitajien etuja ja todetaan rahojen olevan loppu. Kunnan resurssit ovat kai pienet satsata omistaan suoraan omaishoitoon, kun tietää heidän sosiaalipuolen henkilöstön työ- ja rahatilanteen?

  • Merja Mäkisalo-Ropponen

    Hyvä plokkariukki! Ensisijaisesti kysymys on inhimillinen, mutta toisaalta kysymys on myös rahasta. Jos omaishoitajat ovat ryhtyisivät lakkoon, kuntien talous menisi ihan sekaisin!

Jätä kommentti

*