Ovatko demarit tylsiä?

Viime viikolla työmarkkinaosapuolet saivat sovittua kilpailukykytoimista ja olen helpottunut sitä, että SAK:n hallitus hyväksyi tänään saadun neuvottelutuloksen työehtosopimusneuvotteluiden pohjaksi. Suomi tarvitsee vakaan näkymän tulevaisuuteen.

Sopimuksen aikaansaaminen on hyvä asia, mutta samalla on myönnettävä, että erityisesti julkisen alan matalapalkkaiset työntekijät joutuvat kantamaan sovituista kilpailukykytoimista suhteettoman suuren vastuun. Pienipalkkaiselle henkilölle käteen jäävät tulot näiden ratkaisujen ja hallituksen aiempien päätösten johdosta vähenevät huomattavasti. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät tekevät jo nyt työtä jaksamisen äärirajoilla ja siksi työajan pidentäminen tuntuu pahalta.

Pääministeri Sipilän sekä ministereiden Stubb ja Lindström asiasta viime viikolla pitämä tiedotustilaisuus osoitti heiltä täydellistä tilannetajun ja arviointikyvyn puutetta. Pääministeri kertoi, että kyseinen päivä oli hänen pääministeriuransa paras ja ministerit tuulettivat ja tekivät äijätervehdyksiä toisilleen. Kaikki kolme tuntuivat olevan onnensa kukkuloilla. Sopimuksesta oli syytäkin iloita, mutta empatiakyvyn puutteesta kertoo se, etteivät ministerit ollenkaan tuoneet esille sitä, että osalle kansalaisista on tulossa entistä vaikeammat ajat.

Monet kunta-alan pienipalkkaiset työntekijät pahastuivat ministereiden ilakoinnista, koska he tiesivät, mitä sopimus tarkoitti heidän omassa elämässään. Ministereiden olisi luullut ymmärtävän, miltä asia tuntuu niistä pienipalkkaisista, raskasta työtä tekevistä työntekijöistä, joiden tulot edelleen pienenevät ja työaika pitenee. Ministerit olisivat voineet tavalla tai toisella kertoa ymmärtävänsä, miten vaikeaan tilanteeseen osa kansalaisista joutuu. Mutta asiasta kohun nousemisen jälkeenkään, ministerit eivät tuntuneet ymmärtävän, mistä on kysymys.

Sain kymmeniä viestejä asiasta ja näiden perusteella kritisoin eduskunnan kyselytunnilla ministereiden toimintatapaa. Ministeri Lindström totesi tämän olevan kielteistä ajattelua.

Olen saanut paljon myönteistä palautetta siitä, että otin asian esille eduskunnassa. Sosiaalisessa mediassahan asiasta keskusteltiin jo aiemmin. Muutamassa palautteessa sanottiin, että minä ja demarit emme pysty näkemään kokonaisuutta ja me olemme tylsiä ja tosikkoja. Kysymykseni oli kuitenkin suora palaute tavallisilta ihmisiltä, eikä tässä ole kysymys minusta tai demareista. Kysynkin, että tarkoittavatko nämä palautteen antajat, että pienipalkkaiset kuntatyöntekijät ovat tylsiä ja tosikkoja sekä kykenemättömiä näkemään kokonaisuutta. On surullista, jos ministerin ainoa ohje pienituloisille ihmisille on, että tässä tilanteessa pitää ajatella positiivisemmin.

Siinä mielessä voin myöntää olevani itsekin tylsä ja tosikko, että en jaksa, enkä halua innostua siitä, jos ministerit tekevät äijätervehdyksiä ja iloitsevat silloin, kun yhteiskunnassa tehtyjen päätösten – vaikka ne ovat välttämättömiä – johdosta osan kansalaisista elämä vaikeutuu huomattavasti. Empaattisuus ja toisen asemaan asettumisen taito tekee ihmiset tylsiksi tilanteissa, joissa osan kansalaisista elämäntilanne heikkenee kohtuuttomasti. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun osalta ministereistä tuntuu puuttuvan kokonaan kyky ymmärtää vaikeassa tilanteessa olevia kansalaisia.

Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)

Kommentit

  • Erkki Heiskanen

    Ehkäpä se oli Stubilta täysin spontaani reaktio, että JESS erävoitto luokkataistelussa. Saatiin ammattiliitot hyväksymään työehtojen heikennykset. Ja heti perään, että
    tämä on prosessi, joka nyt saatiin alkuun.

  • Jussi Kuosmanen

    Jos viaton poikamainen nyrkkitervehdys aiheuttaa tällaisessa tilanteessa poliittisia tunnekuohuja, niin kysymys ei ole enää tylsyydestä, kyllä se on jo täyttä typeryyttä.
    Tuollainen reaktio herättää epäilyn, että siellä eduskunnan väistötiloissa muhii sisäilmaongelma. Jokin ennen tuntematon homeitiö aiheuttaa vainoharhaisuutta. Muuta selitystä on vaikea keksiä noin tarkoitushakuiselle ”loukkaantumiselle”.

Kommentointi on suljettu.