Päihdepalveluiden vaikuttavuuden arviointia on kehitettävä

Eduskunnan käsittelyssä on parasta aikaa hallituksen esitys mielenterveys- ja päihdepalveluista annetun lainsäädännön uudistamisesta (HE 197/2022), jonka tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti parantaa palveluiden saatavuutta, laatua ja tarpeen mukaisuutta sekä vahvistaa asiakkaan oikeuksia saada yhdenvertaisesti tarvitsemiaan palveluja kaikissa ikäryhmissä.

Lakiuudistus on erittäin tärkeä, sillä päihdehoidon puutteet ovat olleet tiedossa jo pitkään. Kunnissa asiaa ei ole priorisoitu tarpeeksi ja etenkin pitkäkestoisiin hoito- ja kuntoutusjaksoille pääseminen on ollut todella vaikeaa ja hoitojaksot ovat usein liian lyhyitä kuntoutujien tarpeisiin, mikä voi johtaa käytön uudelleen aloittamiseen. On myös todettu, että kuntien välillä on merkittäviä eroja hoitoihin pääsyssä. Esteinä hoitoon pääsyyn ovat muun muassa kuntien vaihtelevat ja tiukat kriteerit sekä resurssien puute.

Päihdehoidossa sekä avo- että laitoshoidon volyymit laskeneet huomattavasti (THL:n tilastot). Samanaikaisesti päihdeperäiset kustannukset terveydenhoidossa kasvaneet. Hoidon ja kuntoutuksen viivästyminen voi heikentää hoitomotivaatiota ja aiheuttaa yhteiskunnalle lisäkustannuksia. Oikea-aikaiseen hoitoon ja kuntoutukseen panostaminen säästäisi rahaa. Väitöstutkimuksessaan Elina Rautiainen toteaa, että sekä laadukas hoito että kustannusten hillintä edellyttävät mahdollisimman varhaista päihdehoitoon pääsyä. Rautiaisen mukaan tulisi myös oheissairastavuuden oikea-aikaiseen hoitoon panostaa nykyistä enemmän. Välittömien kustannusten lisäksi tulevat moninkertaiset muut yhteiskunnalliset kustannukset, kuten menetetty työaika, mahdollinen työttömyysturva, sosiaalitoimen kustannukset, jos hoitoa ei saada tarpeeksi ajoissa.

Vaikuttavassa päihdehoidossa ja kuntoutuksessa on tärkeää, että henkilö pääsee palvelujen pariin, silloin kun hänellä on hoitomotivaatiota. Keskeinen havainto on, että vain noin 1/3 hoidon tarvitsevista pääsee päihdepalvelujen piiriin. Jos hoitoon pääsyä joutuu odottamaan pitkiä aikoja, voi motivaatio kadota. Keskeinen kysymys on, miten jatkossa varmistetaan oikea-aikainen hoitoon ja kuntoutukseen pääsy nykyistä paremmin.

Erityisen huolestuttavaa nykytilanteessa on se, että päihdekuntoutuksen volyymit ovat laskeneet vuodesta 2015 32 prosenttia ja samanaikaisesti terveydenhuollon päihdeperäiset volyymit ja potilaiden määrät terveydenhuollossa ovat kasvaneet.

Päihdehoidon palvelujen vaikuttavuuden arvioinnissa on paljon puutteita. Lähettävät tahot eivät systemaattisesti arvioi hoidon vaikuttavuutta hoidon jälkeen. Nyt olisikin tärkeää luoda kansalliset standardit päihdehoidon- ja kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin. Päihdeasiakkaiden tilanteet ovat hyvin erilaisia ja silloin vaikuttava hoito edellyttää, että asiakas saa hänelle sopivia palveluita oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Tämän periaatteen toteutumiseen on tällä hetkellä vielä pitkä matka.

Lakimuutos on tarpeellinen ja toivottavasti valiokunta vielä täsmentää edelleen mainittuja asioita omassa käsittelyssään. Laki ei yksin kuitenkaan riitä, vaan hyvinvointialueiden on nyt tehtävä oma osuutensa päihdepalvelujen korjaamiseksi. Palvelut on järjestettävä alueilla vaikuttavuusperusteisesti ja tutkimusnäyttöön perustuen.

Palveluiden kehittämisen lisäksi, ja kehittämistyön tueksi, tarvitsemme myös asennemuutosta. Tällä hetkellä päihderiippuvuuden stigma ja vääränlainen säästöajattelu aiheuttavat sen, etteivät päihderiippuvaiset pääse tarpeidensa mukaiseen hoitoon, vaikka haluaisivatkin. Päihderiippuvuus tulisi ymmärtää sairaudeksi ja poistaa tällä hetkellä monin paikoin ilmenevä syrjintä sairauden hoidossa ja kuntoutuksessa.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja, sd