Perhehoitoon kannattaa panostaa

Viikko sitten keskiviikkona Kiteellä pidettiin perhehoidon päivät, joissa minulla oli ilo olla mukana. Päivien aikana käytiin läpi perhehoidon tilannetta Pohjois-Karjalassa ja visioitiin tulevaisuutta.

Perhehoito ei ole uusi asia. Lasten ja nuorten sekä vammaisten henkilöiden kohdalla perhehoitoa on toteutettu jo pitkään. Sen sijaan ikäihmisten perhehoito on vasta etsimässä paikkaansa ikäihmisten hoidon ja hoivan palveluvalikoimassa.

Pohjois-Karjala on ollut edelläkävijänä ikäihmisten perhehoidon kehittämisessä ja saadut kokemukset ovat erinomaisia. Kiteen Evankelinen Kansanopisto on toteuttanut perhehoitajien valmennusta jo yli kymmenen vuoden ajan. Valmennus toteutetaan yhteistyössä kuntien ja sotealueiden kanssa ja sen kesto Kiteellä on 100 tuntia, kun se yleensä on vain 21 tuntia.

Pidempi valmennus antaa paremmat valmiudet toimia perhehoitajana ja toisaalta valmennuksen pidempi kesto pakottaa valmennukseen osallistuvia huolellisesti miettimään, onko perhehoitajana toimiminen oikeasti sitä, mitä ihminen haluaa tehdä. Pohjois-Karjalassa perhehoitajat saavat toimiessaan tukea Siun Soten lisäksi Kiteen Opistolta, jossa räätälöidään heidän toiveidensa ja Siun Soten tarpeiden mukaisia tukitoimenpiteitä perhehoitajille. Opistolla kouluttautuukin perhehoitajia ympäri Suomen.

Ikäihmisten perhehoito on inhimillinen, kotoisa ja turvallisen arjen mahdollistava hoitomuoto. Se antaa hyvät mahdollisuudet käyttää yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä ja kokemista, hoivan ja huolenpidon perustana.

Ikäihmisten perhehoidolle on yhä kasvava tarve ja erityisesti monelle muistisairaalle se on erinomainen vaihtoehto.

Perhehoito voi olla jatkuvaa, jolloin ikäihminen saa tarvitsemansa hoivan ja huolenpidon mahdollisesti vuosien ajan. Perhehoidosta voi tapahtua pienempiä tai isompia ihmeitä, kuten seuraava keskustelujen pohjalta syntynyt tilannekuvaus sen osoittaa:

Esimerkiksi huonosti liikkuva ja lähes puhumaton muistisairas piristyy perhehoidossa ulkona liikkuvaksi ja aktiiviseksi perheenjäseneksi. Perhehoito on usein paras lääke ruokahaluttomuuteen, mielialan laskuun, unettomuuteen, toimintakyvyn heikkenemiseen sekä muistisairaan henkilön haasteellisen käyttäytymiseen. Kun jo tehostettuun hoitoon sijoitettu henkilö on päässyt perhehoitoon, on usein nähty perhehoidon aktivoiva ja kuntouttava vaikutus. Kun ikäihminen pääsee perheeseen ja kotiin, kuntoutuu hän jopa puhumattomasta puhuvaksi, kun ympärillä on ihmisiä kenelle puhua.

Ikäihminen voi kuntoutua jopa ”jalattomasta” uudelleen käveleväksi. Tähän vaikuttaa myös se, että perhehoidossa voidaan purkaa vahvaakin lääkitystä, joka passivoi tai vie liikuntakyvyn. Perhehoito on niin täyttä elämää, ettei illalla tarvita unilääkkeitä, kun päivä on ollut oikealla tavalla väsyttävä. Kun ihminen pääsee takaisin kotiin ja syömään yhdessä tavallista kotiruokaa, hän myös vahvistuu fyysisesti. Levottomuuteen määrätyt lääkkeet käyvät monesti myös turhiksi, koska perhehoidossa ihminen saa luontaista tekemistä, eikä silloin levottomuutta tarvitse lääkitä. Levottomuus voidaan perhehoidossa kanavoida toiminnaksi ja yhdessä tekemiseksi.”

On myös muistettava, ettei perhehoito sovi kaikille ja siksi myös muita ikäihmisten hoito-, hoivamuotoja on kehitettävä inhimillisempään ja kodinomaisempaan suuntaan. Tehostettu palveluasuminenkin tulee ymmärtää yhteisökodiksi, josta laitosmaisuus tulisi saada minimiin.

 

Lyhytaikaista perhehoitoa tarvitaan kotihoidon tukemisessa

Lyhytaikaista perhehoitoa voidaan käyttää esimerkiksi omaishoitajan vapaan järjestelyissä tai vuorohoitona kotona asumista tukemassa. Lyhytaikainen perhehoito sopii myös tilanteisiin, joissa ikäihminen tarvitsee tukea kuntoutumiseen sairaalahoidon jälkeen ennen omaan kotiin palaamista.

Osavuorokautinen perhehoito voi toimia vaihtoehtona niissä koti- tai omaishoidon tilanteissa, joissa ympärivuorokautisen perhehoidon järjestäminen ei ole tarpeellista tai tarkoituksenmukaista.

Lyhytaikainen perhehoito on monelle muistisairaalle tuttu ja turvallinen toinen koti, jonne on helppo ja mukava mennä. Omaiset ovat erityisen tyytyväisiä perhehoidossa toteutuvaan vuorohoitoon, koska muistisairas yleensä jää mielellään perhehoitopaikkaan ja aktiivinen toiminta ylläpitää ja jopa parantaa toimintakykyä. Monesti perhehoitoperheestä tulee myös omaishoitajan tukiperhe, jossa häntäkin kuunnellaan ja ymmärretään.

Muistisairaan kohdalla sijoittavan tahon on tärkeää huomioida oikea-aikainen perhehoitoon sijoittuminen. Muistisairaan henkilön ehtiessä tutustua perhekodin perheeseen riittävän ajoissa varmistaa se hänen sopeutumisensa sekä mahdollistaa perhekodissa pärjäämisen pitkään. Kun muistisairautta sairastava henkilö oppii ”talon tavat” ja muistaa paikat hän voi jopa hoitojaksoillaan muistaa kodin sekä perheen hyvin ja pystyy toimimaan aktiivisena jäsenenä kodin askareissa myös sairauden edetessä. Tämä mahdollistaa mukavan jakson perhehoidossa niin omaiselle, hoidettavalle, kuin perhehoitoperheellekin. Tämä tukee kaikkien osapuolten hyvinvointia ja jaksamista.

Hoidettavan omassa kodissa tapahtuva perhehoito mahdollistaa hoidettavalle tutun ja turvallisen ympäristön. Perhehoito hoidettavan kotona on hyvä vaihtoehto kotona asumisen tukemisessa. Kotihoidon nykyiset resurssit ovat monin paikoin huonot ja kiertävä perhehoitaja voi toimia esimerkiksi kotihoidon tukena ulkoiluttajana, kulttuuri-, harrastus ja kauppakaverina tai omaisten vapaapäivien sijaisena. Erityisesti tämän toiminnan kehittämisellä on suuri tarve.

Toivottavasti uusilla hyvinvointialueilla nähdään perhehoidon mahdollisuudet ja sitä laajennetaan ja kehitetään edelleen osana ikäihmisten hoidon ja hoivan palveluvalikoimaa.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)