Säästöjä suunnitellessa pitäisi laskea vaihtoehtoiskustannuksia

Hallitus ilmoitti maanantaina, että se peruu eläkeläisten asumistuen leikkaukset ja puolittaa lääkekorvauksiin suunnitellun säästötavoitteen. Nämä ovat erittäin hyviä päätöksiä, sillä jos näitä päätöksiä ei olisi peruttu, eläkeläisköyhyys olisi lisääntynyt ja syventynyt. Tämä olisi johtanut suoraan myös siihen, että yhä useampi ikäihminen olisi joutunut turvautumaan pysyvään toimeentulotukeen. Toimeentulotuki on aina tarkoitettu tilapäisiin toimeentulon ongelmiin, ei koskaan pysyväksi ratkaisuksi.

Olen todella tyytyväinen, että hallitus tuli tässä asiassa järkiinsä ja kuunteli opposition perusteluja. Oppositiosta käsin voi todellakin vaikuttaa, sillä ilman opposition toimintaa, hallitus ei varmasti olisi pyörtänyt päätöstään.

Toisaalta on kuitenkin todella huolestuttavaa, että hallitukselta tulee jatkuvasti tällaisia huonosti valmisteltuja esityksiä. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että hallitus ei tee riittäviä etukäteisarviointeja eikä laske vaihtoehtoiskustannuksia. Onneksi oppositio oli hereillä ja pystyi osoittamaan hallitukselle, että nämä päätökset olisivat olleet todella epäinhimillisiä ja suunnitellut säästötkin kyseenalaisia.

Voi kunpa hallitus olisi ymmärtänyt myös, että laadukkaan varhaiskasvatuksen ja koulutuksen murentaminen tulee pitkällä tähtäyksellä kalliiksi. Yksi varhaiskasvatuksen sijoitettu euro tuottaa tulevaisuudessa yhteiskunnalle seitsemän euroa takaisin.

Varhaiskasvatuksen ja koulujen ryhmäkokojen suurentaminen lisää eriarvoistumiskehitystä. Suuret ryhmät vaikeuttavat lasten yksilöllistä kohtaamista ja lasten kielellisten ja sosiaalisten taitojen kehitystä. Monet lapset pärjäävät isoissakin ryhmissä, mutta meillä on paljon lapsia, joille suuret ryhmäkoot aiheuttavat paljon ongelmia.

Suurissa ryhmissä erilaiset oppijat, joita arvellaan olevan noin 25 prosenttia kaikista lapsista, jäävät vaille heidän tarvitsemaansa henkilökohtaista tukea ja ohjausta. Pienet ryhmäkoot ovat kaikkein paras tukimuoto erilaisille oppijoille ja lapsille joilla on psykososiaalisia tai neuropsykiatrisia häiriöitä. Voi olla, että lapsi joka pienemmässä ryhmässä pärjää hyvin, joutuu isossa ryhmässä kohtuuttomiin tilanteisiin.

Tällä hetkellä yli kolmevuotiaiden ryhmässä saa olla 21 lasta ja jatkossa lapsia voi olla 24. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen myötä ryhmiin tulee myös osa-aikaisia ja osaviikkoisia lapsia ja tämä tarkoittaa sitä, että ryhmässä olevien lasten määrä voi olla jopa tätä suurempi – pahimmillaan jopa 39 lasta. Erityistukea tarvitsevien lasten huomioiminen näin suurissa ryhmissä tulee melko mahdottomaksi.

Tässäkään asiassa hallitus ei ole tehnyt riittäviä kustannusvaikuttavuusanalyysejä.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kansanedustaja (sd)

 

 

Kommentit

  • Sanna Antikainen

    Oletko Merja soveltanut tätä myös toimiessasi Joensuun valtuuston puheenjohtaja??

Jätä kommentti

*