Sanoilla voi johtaa harhaan

Hallituksen lempisanoja ovat normien purku, kokeilukulttuuri ja pilotointi. Olen kuunnellut nyt yli kaksi vuotta keskustelua näistä käsitteistä ja ilmiöistä ja uskallan väittää, että hallitus on antanut näille käsitteille omalaatuisen ja jopa harhaanjohtavan sisällön.

 

Ensinnäkin hallitus haluaa purkaa normeja. Perusteluja kuunnellessa tulee mieleen, että normit ovat pahoja ja ne estävät kaiken luovuuden ja toimeliaisuuden. Hallitus puhuu usein ”turhien” säädösten ja lakinormien poistamisesta. Mitä enemmän normeja puretaan, sen parempi. Samalla keskustelussa unohtuu, että (laki)normit on tarkoitettu turvaamaan kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu ja yhdenvertaisuus. Jos normien purkamisesta tehdään itsetarkoitus, voi olla että lapsi menee pesuveden mukana. Normien purkaminen on jo nyt aiheuttanut sen, että eri kunnissa ja eri alueilla kansalaiset saavat laadultaan hyvin eritasoisia palveluja. Erityisesti tästä kärsivät ne kansalaiset, joilla ei ole mahdollisuuksia taistella oikeuksiensa puolesta. Maailman muuttuessa on toki lainsäädäntöä tarkasteltava kriittisesti, mutta parempi olisi puhua paremman sääntelyn varmistamisesta tai parempien lakinormien luomisesta kuin niiden purkamisesta. Tämä on jatkuvaa lainsäädäntötyön kehittämisprosessia.

 

Toinen hallituksen vähintäänkin erikoisella tavalla käyttämä termi on pilotointi. Pilotointi tarkoittaa jonkun asian kokeilu- tai testijaksoa. Pilotoinnin ideana on, että kokeilun jälkeen tehdään yhteenveto ja päätetään jatkosta sekä mahdollisista korjaavista toimenpiteistä. Hallitus puhuu sote-uudistuksen yhteydessä pilotoinneista tarkoittaen, että joissakin maakunnissa sote-lainsäädännön vaatimat toimet aloitetaan aikaisemmin kuin muualla. Tavoitteena ei siis ole testata ja kokeilla, saati sitten tehdä korjaavia toimenpiteitä. Tämä ei ole pilotointia. Myös Kuntaliiton hallitus tuoreessa kannanotossaan ihmettelee tätä hallituksen pilotointia ja pitää puolen vuoden pilotointijaksoa aivan liian lyhyenä.  Hallituksen käsitys kokeilukulttuurista on myös erikoinen. Kokeilukulttuuri tarkoittaa tapaa toimia, kehittää ja suunnitella nopeasti ja pienellä riskillä. Kokeilu on nopea ja kevyt idean testaus, joka ei vaadi paljon rahaa tai valtavaa suunnitelmaa. Kokeilussa on tarkoitus viedä joku idea nopeasti konkreettiselle tasolle ja selvittää mikä toimii ja mikä ei. Kokeilukulttuuri ei tarkoita pitkäjänteisen suunnittelun korvaamista kokeiluilla, eikä sen kohteeksi voi ottaa laajoja yhteiskunnallisia asioita.

 

Hallitus on päättänyt toteuttaa sote-uudistuksen kokeilukulttuurin hengessä: ”Tästä vaan tekemään ja korjataan sitten myöhemmin”. Tällainen toiminta näin suuressa ja merkittävässä yhteiskunnallisessa asiassa on vastuutonta. Lähes kaikki asiantuntijat varoittavat tämän kaltaisesta toimintatavasta. Jos sote uudistus toteutetaan hallituksen esittämällä tavalla liian nopealla aikataululla koko maassa, huonojen ja epäonnistuneiden muutosten purkaminen myöhemmin on hankalaa ja jopa mahdotonta.

 

Ennen kansanedustajan työtä toimin kymmenen vuotta työyhteisövalmentajana ja työpaikoilla ja yrityksissä puhuin pelisääntöjen eli normien tarkistamisesta (ei niiden purkamisesta) sekä pilotoinneista ja kokeilukulttuurista. Tiedän siis mitä nämä käsitteet tarkoittavat ja miten hyödyllisiä työvälineitä ne ovat yritysten ja työyhteisöjen kehittämisessä. En olisi ikinä uskonut, että joku ajattelee, että näitä työvälineitä voisi soveltaa isoihin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Tai kenties taustalla on ajatus siitä, että yhteiskuntakin on yritys!

 

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kansanedustaja (sd.)

Jätä kommentti

*