Rakentamisen laatuun liittyvät ongelmat nousevat toistuvasti esiin sekä julkisessa että uudisrakentamisessa. Myös eduskunnan tarkastusvaliokunta on useaan otteeseen kiinnittänyt asiaa huomiota ja valiokunnan kannanottojen perusteella vuonna 2018 aloitettiin laaja ja poikkihallinnollinen Terveet tilat 2028 – hanke. Kymmenvuotisen hankkeen päätavoitteena on julkisten rakennusten tervehdyttäminen ja sisäilmasta oireilevien hoidon ja kuntoutuksen tehostaminen. Asia sisältyy myös hallitusohjelmaan, jonka mukaan hankkeen kunnianhimoa lisätään.
Tarkastusvaliokunta seuraa hankkeen toteutumista ja viime syksynä uusi valiokunta kuuli ensimmäisen kerran asiantuntijoita asiasta. Asiantuntijakuulemisissa tuli esille, että hankkeen tavoitteet ovat erinomaisia ja oikeansuuntaisia, mutta kipupisteenä on resurssien vähyys suhteessa ongelman laajuuteen.
Tämän vuoden valtion talousarviossa hankkeen toimeenpanon tukemiseen, koordinointiin, viestintään ja tarvittavien selvitysten tekemiseen on varattu 1,5 miljoonaa euroa. Myös vuosille 2021 – 2023 on julkisen talouden suunnitelmissa hankkeelle varattu vuosittain 1,5 miljoonan euron määräraha. Hankkeen tavoitteiden täysimääräinen toteutuminen kunnissa edellyttäisi kuitenkin lisää resursseja ja taloudellisia kannustimia sekä asian tiiviimpää kytkemistä terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen.
Tämän hetken keskeisenä ongelmana on se, että kuntien mahdollisuudet korjata ja uudistaa vanhaa rakennuskantaa vaihtelevat suuresti. Taloudellisten resurssien lisäksi kysymys on osaamisen puutteista, muun muassa rakennusterveydessä, terveydellisten riskien arvioinnissa, hyvien käytäntöjen omaksumisessa, rakennuskannan ylläpidossa, korjauskohteiden priorisoinnissa, eri toimijoiden yhteistyössä sekä viestinnässä.
Itseäni hämmästyttää erityisesti se, miten vähän Suomessa on sisäilmaongelmiin erikoistuneita asiantuntijoita. Jopa ympäristöministeriössä on ajoittain ollut tilanteita, ettei siellä ole ollut yhtään sisäilma-asiantuntijaa. Onneksi Terveet tilat – ohjelmassa on tarkoitus käynnistää jo tänä vuonna selvitys nykyisen kiinteistö- ja rakennusalan koulutuksen tuottamasta sisäilmaosaamisesta. Tässä olisi oppilaitoksille nyt tärkeä ”kopin ottamisen” paikka.
Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisemisessä ja niistä aiheutuvien terveyshaittojen vähentämisessä tarvitaan myös monitieteellistä tutkimusta. Samoin tarvitsemme myös enemmän huomiota rakennusten suunnittelu- ja rakennusvaiheen ratkaisuihin, sekä niiden valvontaan. Monitieteellinen tutkimus auttaa ymmärtämään ja hallitsemaan kokonaisvaltaisemmin sisäilmakysymyksiä ja vähentämään sisäilma-alalla nykyisin vallitsevaa tietojen ristiriitaisuutta, vastakkainasettelua ja epäluottamusta.
Hyvä esimerkki ristiriitaisuudesta on lokakuussa 2019 julkaistussa Kansallisessa sisäilmakartoituksessa esille tullut tieto siitä, että ihmiset kokevat sisäilman liittyvät terveysriskit usein suurimpina ja vakavimpana kuin mitä ne nykyisen tutkimustiedon perusteella ovat. Onneksi Terveet tilat 2018-hankkeessa yhtenä painopistealueena on tutkijaverkoston, tutkijayhteisön ja sisäilma-alan tutkimusohjelman kehittäminen.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Tarkastusvaliokunnan vpj.
Olavi Koskela
Arvoisa kansanedustaja tuntuu olevan sitä mieltä, ettei sisäilma-asioita olisi vielä juurikaan ymmärretty tutkia. Tämä on kovin väärä käsitys. Esimerkiksi Työterveyslaitos on panostanut asian tutkimukseen jo ainakin 10 vuotta, Rahoitus tosin joutui katkolle pari-kolme vuotta sitten, ja eräs alan huomattavimmista tutkijaprofessoreista joutui siirtymään Tukholman Karolinska instituuttiin. Lyhyenä yhteenvetona kaikkien selvitysten tuloksista voinee sanoa, että ongelma ei ole mikrobiologinen vaan sosiologis-psykologinen. Kyseessä on siis jonkinlainen massahysteria tai -psykoosi; verrattavissa nk sähköallergiaan. Tämä ei toki mitenkään vähennä oireilujen todellisuutta yksilötasolla.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Hyvä Olavi Koskela
Tarkastusvaliokunnassa asiantuntijoiden kanssa keskustelimme juuri tästä. Tutkimusta on tehty, mutta ei monitieteisesti YHDESSÄ ja tämä on se suuri puute. Ilmiötä on katsottava monesta eri näkökulmasta, jotta ymmärtäisimme kokonaisuuden!
Ari Niemeläinen
Työpaikan sisäilman syyttäminen on helpoin tapa käsitellä tai siirtää keskustelu ja ajatukset omista tai työyhteisön muista ongelmista pois ja vielä jos siihen syyttelyyn saa mukaan muitakin työpaikalla jostain syystä pahoinvoivia, yleensä naisihmisiä, soppa on valmis. En haluaisi olla tässäkään kohdin naisvihaaja, en sovinisti, mutta 25 vuotta kiinteistöjä hoitaneena ja alaan tutustuneena harvemmin kuulin miesten valittavan sisäilmaongelmasta. Meillä äijillä valittamisen kohteet ovat sitten ehkä jossakin ihan muualla, mistä johtunee. Jopa sisätilan lämpömittarin lukeman ”kalibrointi” pelkästään pari astetta ylemmäs työpaikalla poisti joskus valituksen aiheen.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Hyvä Ari Niemeläinen, mielestäni ihmisten kokemusta ei voi mitätöidä ja kumota ja työpaikalla on oireet otettava aina vakavasti ja tutkittava, mistä oireet johtuvat! Syitä voi olla monia ja ratkaisut monenlaisia.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Hyvä Ari Niemeläinen, mielestäni ihmisten oireet on aina otettava vakavasti eikä niitä saa vähätellä. Mahdolliset syyt oireiluun on selvitettävä ja niiden perusteella lähdettävä etsimään ratkaisuja. Taustalla voi olla monenlaisia syitä ja siksi korostankin monialaista lähestymistapaa ja monitieteistä tutkimusta.