Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena tulee olla osallisuus ja yhdessä tekeminen

Olen valmistunut yli 30 vuotta sitten sairaanhoitajaksi. Sairaanhoitajana työskentelin erilaisissa hoitoyhteisöissä eri tehtävissä. Olen työskennellyt myös osastonhoitajana ja ylihoitajana. Terveydenhuollon opettajana ja yliopettajana ammattikorkeakouluissa työskentelin useita vuosia ja sen jälkeen kymmenen vuotta free-lancerinä erilaisissa työyhteisöissä kouluttajana, valmentajana, tutkijana ja työnohjaajana. Nyt olen kansanedustajana ja katson sosiaali- ja terveysalaa jälleen erilaisesta perspektiivistä. Näinä kolmenakymmenenä vuotena olen nähnyt sosiaali- ja terveystoimessa monia muutoksia, mutta yksi asia pysyy samana: sosiaali- ja terveysalalla oleellista on ihmisen kohtaaminen ja yhdessä tekemisen taidot. Digitalisaatio, robotisaatio tai teknologia eivät tätä perusasiaa ole muuttaneet, eivätkä todennäköisesti tule muuttamaankaan, vaikka ne tuovat tiedonkäsittelyyn, toimintatapoihin ja kohtaamiseenkin uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia.

Nyt meneillään olevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä puhutaan paljon asiakkaan/potilaan valinnanvapaudesta. Valinnanvapaus ymmärretään usein kapea-alaisesti mahdollisuutena valita hoitopaikka. Tässä keskustelussa korostetaan erityisesti vapautta valita yksityisten ja julkisten palveluiden välillä. Suurin osa kansalaisista ei kaipaa tällaista valinnanvapautta. He haluavat ainoastaan, että hoidon ja avun piiriin pääsee silloin, kun siihen on tarvetta. Hoitosuhteessa asiakkaan/potilaan näkökulmasta tärkeää on se, kokeeko hän olevansa oman elämänsä paras asiantuntija ja kykenevänsä siinä roolissa osallistumaan omaa hoitoaan ja elämäänsä koskevien päätösten tekoon ja omaavansa oikeutta valinnanvapauteen päätöksiä tehtäessä. Osallisuuden toteuttamiseen vaikuttavat monet seikat kuten esimerkiksi asiakkaan/potilaan ikä ja kyky verbaalisen kommunikointiin, hoidon ja avun tarpeen luonne, hoidon pituus ja kohtaamisen intensiteetti.


Lainsäädäntö takaa asiakkaalle/potilaalle nämä oikeudet, mutta monen asiakkaan/potilaan kokemuksena tällainen osallisuus ei toteudu. Asiakkaalle/potilaalle kerrotaan kyllä hoitolinjauksista, mutta harvemmin hänet otetaan mukaan keskusteluun jo suunnitteluvaiheessa. Asiakkaan/potilaan odotetaan suostuvan ja sitoutuvan ehdotettuihin hoitoihin ja jos hän ei suostu, hän saa hankalan asiakkaan/potilaan leiman. Ammattilaisilta kysyttäessä, he ovat sitä mieltä, että asiakkaalle/potilaalle on kerrottu ja häneltä on kysytty asioita. Ihmisen oma kokemus on kuitenkin toisenlainen. Tämä ristiriita johtuu siitä, ettei sosiaali- ja terveystoimessa aina hallita yhdessä tekemisen taitoja. Vuorovaikutuksessa ammattilainen asettuu usein asiakkaan/potilaan yläpuolelle.


Käynnissä olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa rakenteiden kehittämisen lisäksi on panostettava erityisesti toimintatapojen muuttamiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ei tule muuttamaan perustoimintojen tasolla mitään, ellei päästä purkamaan yksilö- ja professiokeskeisiä rakenteita. Yhdessä tekemisen avulla on mahdollisuus saavuttaa paremmat tulokset, koska kukaan työntekijä tai mikään ammattiryhmä yksin eivät voi taata laadukasta ja hyvää hoitoa. Tulevaisuudessa eri ammattiryhmien edustajien on opittava tekemään nykyistä sujuvampaa yhteistyötä myös asiakkaiden/potilaiden, perheiden ja yhteisöjenkin kanssa. Asiakas/potilas ei voi olla passiivinen toimenpiteiden kohde, vaan aktiivinen osallistuja, jonka näkemyksillä on aidosti merkitystä päätöksiä tehtäessä. Tämän kaltaista valinnanvapauskeskustelua toivoisin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa käytävän enemmän.


Asiakkaat/potilaat/kansalaiset osallistuvat mielellään myös kehittämiseen, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Tästä esimerkkinä on Pohjois-Karjalassa toteutunut Siun Soten kehittämishanke. Siinä kansalaiset on osallistettu uuden mallin rakentamiseen muun muassa yleisötilaisuuksien ja opiskelijoiden tekemien haastattelujen muodossa. Myös järjestökenttä on ollut aktiivisesti mukana prosessissa. Lisäksi kansalaisilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa
www.otakantaa.fi sivustojen kautta. Kaikki kansalaisten palautteet on viestitty päättäjille, viranhaltijoille ja työntekijöille ja niillä on ollut vaikutusta prosessin tuloksiin.

Siun Sote on hyvä esimerkki myös siitä, miten jokaiselle ammattiryhmälle ja työntekijälle mahdollistettu osallisuus toiminnan suunnitteluun  ja näin luotu kokemus osallisuudesta oman työn tulevaisuuden rakentamiseen. Suurin osa henkilöstöstä onkin antanut kiitosta prosessin toteuttamisesta.

Ihmiset haluavat osallistua, kun heille annetaan tilaisuus!


Merja Mäkisalo-Ropponen

Kansanedustaja (sd)

Jätä kommentti

*