Sote-uudistus henkilöstön näkökulmasta

Kansalaisten ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevien kansalaisten kannalta tulevat vaalit ovat tärkeimmät vaalit pitkään, pitkään aikaan. Kyseessä on suurin yhteiskunnallinen uudistus vuosikymmeniin. Nämä ovat myös tulevaisuusvaalit! Tässä kirjoituksessa otan kantaa tuleviin vaaleihin työntekijöiden ja työn kehittämisen näkökulmasta.

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveysalalla suuri ongelma on työntekijöiden uupuminen. Tämä johtuu liian suuresta työmäärästä, jota korona on entisestään lisännyt. Todellisuuden ja ammatti-identiteetin ristiriita on kasvanut liian suureksi, kun työtä ei voi tehdä enää ammatin arvojen mukaisesti.

Toisaalta uupumusta lisää myös se, että monet ammattilaiset kokevat, ettei heitä kuulla eikä heidän mielipiteitään arvosteta. Yksi keskeinen tavoite sote-uudistuksessa onkin, että työntekijöiden ääni tulee saada paremmin kuuluviin, sillä he ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita. Työntekijäjärjestöjen edustajilla täytyy olla puheoikeus valtuustoissa ja hoitotyön ja sosiaalityön aseman tulee vahvistaa johtamisessa.

Jos emme saa parannettua sosiaali- ja terveysalan veto- ja pitovoimaa sote-uudistus ei tule onnistumaan, mutta myöskin hoitotakuu ja vanhustenhoidon hoitajamitoitukset jäävät kuolleiksi lainkirjaimiksi.

Kuntien Eläkevakuutus (Keva) arvioi, että jo nyt tarvittaisiin 8 000 sairaanhoitajaa paikkaamaan sairaanhoitajapula. Keva arvioi myöskin, että seuraavan 10 vuoden aikana eläköityy 13 000 sairaanhoitajaa ja 18 000 lähihoitaja.

Pelkkä koulutuspaikkojen lisääminen ei riitä, jos työolosuhteiden takia hoitajat eivät jaksa olla eläkkeelle asti töissä. Huolestuttavaa on myös se, että esimerkiksi Sairaanhoitajaliiton kyselyssä suurin osa sairaanhoitajista harkitsee alan vaihtoa.

Lisäksi hoitotyöntekijät jäävät entistä useammin työkyvyttämyyseläkkeelle. Mielenterveysongelmat ovat ohittaneet tuki- ja liikuntaelinsairaudet yleisimpänä eläkkeelle jäämisen syynä. Esimerkiksi Kevan tilastojen mukaan sekä sairaanhoitajien että lähihoitajien keskimääräinen työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisikä on noin 53 vuotta. Hukkaamme siis koko ajan valtaisen ammatillisen osaamisen, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

 

Myös toimintatapoja on muutettava

Toisaalta meidän on rehellisesti myönnettävä, että veto- ja pitovoiman lisäksi sosiaali- ja terveystoimessa on muutettava myös työn painopisteitä ja toimintatapoja. Nykyisillä toimintatavoilla työikäisten määrän vähentyessä ei tulevaisuudessa ole riittävästi työntekijöitä.

Toiminnassa on panostettava entistä enemmän terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Tätä työtä tulee tehdä hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen, oppilaitosten ja yritysten kanssa yhdessä. Painopistettä on siirrettävä myös erikoishoidosta kohti perustason palveluita. Näiden toimenpiteiden avulla saadaan pitkällä aikavälillä vähennettynä kallista erikoishoidon tarvetta.

Oikea hoito ja kuntoutus oikeaan aikaan oikeassa paikassa on kaikkein inhimillistä ja yhteiskunnan resursseja säästävää. Kysymys on tulevaisuusinvestoinneista ja ne on tehtävä, vaikka aluksi kustannukset kasvaisivat.

Lisäksi tarvitaan työnjaon uudistamista ja teknologian hyödyntämistä. Teknologiaa ja digitaalisia palveluita ei pidä vastustaa, kunhan niitä kehitetään ihmislähtöisesti. Palveluvalikoimaa laajentamalla saadaan toimintatavat palvelemaan paremmin kaikkia.

Henkilökuntaa riittää kasvotusten kohtaamisiin silloin kun sitä tarvitaan, jos digi- ja etäpalvelut ovat toimivia ja helposti käytettävissä niille, jotka mielellään niitä hyödyntävät. Etävastaanotot, palvelubussit ym. uudenlaiset toimintatavat voivat olla erittäin käteviä ja ihmisläheisiä lähipalveluita, jos ne järjestetään oikein.

Meidän on vihdoin herättävä puuttumaan hoitoalan työntekijöiden jaksamiseen ja työhyvinvointiin tai uhkana on alati paheneva pula osaavista hoitajista ja näin myös muiden terveydenhuollon tavoitteiden romahtaminen.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

 

Jätä kommentti

*