Soveltuvatko vartijat sosiaali- ja terveysalan tehtäviin?

Viime viikkoina on puhuttu paljon turva-alan toimintakulttuurista ja siinä yhteydessä myös koulutuksesta. Keskustelussa on tullut esille koulutuksen puutteet – muun muassa lyhyt koulutusaika ja se, ettei alalle ole soveltuvuuskokeita.

Haluan tähän keskusteluun yhdistää viime vuosina käydyn keskustelun siitä, voisiko esimerkiksi kotihoidon asiakkaiden turvapuhelinhälytysten yhteydessä käyttää vartijoita. Osassa kunnista vartijat olivat alkaneet hoitaa vanhusten turvapuhelinkäyntejä koulutetun hoitohenkilökunnan sijaan, vaikka Valvira on ottanut selkeästi kantaa siihen, että vartijat eivät voi tehdä hoito- ja hoivatyötä eikä heillä ole edellytyksiä tehdä asiakkaan kotona tilannearviota.

Jopa sosiaali- ja terveysministeriö ehdotti vanhuspalvelulain kakkosvaiheen uudistamisen yhteydessä tätä vaihtoehtoa helpottamaan hoitajapulaan kotihoidossa. Tämä ehdotus kariutui silloin Perustuslakivaliokunnan lausuntoon siitä, että ehdotus vaarantaisi asiakkaiden yksityiselämän suojaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta piti kuitenkin tärkeänä, että turva-auttamispalveluja voi toteuttaa myös muu kuin sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen saanut henkilöstö tilanteissa, joissa tällainen koulutus ei ole tarpeen. Valiokunta piti mietinnössään tärkeänä, että hallitus antaa turva-auttamispalvelujen käyttöä koskevan esityksen eduskunnalle mahdollisimman pian.

Onneksi tällaista esitystä hallitus ei antanut ja toivottavasti tämä keskustelu turva-alan tilanteesta johtaa siihen, ettei tällaista esitystä seuraavatkaan hallitukset tee, sillä kotihoidon asiakkaan auttaminen ja kohtaaminen vaatii aina ammattitaitoa ja osaamista, mitä ei pelkän turva-alan koulutuksen saaneilla henkilöillä ole. Kun kotona oleva asiakas on esimerkiksi kaatunut, tilanne vaatii aina sosiaali- ja terveysalan koulutuksen saaneen henkilön tilannearvioinnin. Kysymys ei ole siis pelkästään henkilön ylös nostamisesta. Esimerkiksi hädissään olevan muistisairaan rauhoittaminen vaatii ammattitaitoa, jota vartijoilla ei ole. Vartijan puvussa ilmestyvä henkilö voi pelästyttää kenet tahansa ikäihmisen – saati sitten muistisairaan.

Vanhustyö on ihmisten henkilökohtaista kohtaamista, heidän terveydentilansa arviointia ja hoitotoimenpiteitä, joissa tarvitaan koulutettuja ammattilaisia. Näin voidaan parhaalla mahdollisella tavalla tukea ikäihmisiä kotona asumisessa terveydentilanteen sen salliessa.

On sekä apua tarvitsevien ihmisten ja ammattihenkilöiden aliarvostamista, jos kuvitellaan, että kuka tahansa pystyy kotihoidon asiakkaita auttamaan ja kohtaamaan. Tämä ei ole millään tavalla turva-alan ammattitaidon ja osaamisen väheksymistä, mutta heidät on koulutettu toisenlaisiin tehtäviin – joskin nyt näyttää, että heidän koulutuksessaan myös omalle alalle on paljon kehitettävää.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)