Suomi täytti 99 vuotta!

Ennen itsenäisyyspäivää kyselin kahdeksalta lapsenlapseltani (yhteensä heitä on 13) mitä tarkoittaa itsenäisyyspäivä ja miten sitä juhlitaan. Seuraavanlaisia vastauksia sain:

Elsa (4 v) osasi kertoa, että itsenäisyyspäivä on Suomen syntymäpäivä, eikä ”siitä paljon muuta nyt tule mieleen”.

Lyydia (4 v) kertoi hiukan laajemmin asiasta eli hänen mukaansa itsenäisyyspäivä on maan juhla: Itse juhlitaan, itse koristellaan, itse tehdään kakku, itse leivotaan ja itse nähdään Eetu (7v): ”Se on sellainen – onks se adventti? Ei se ole adventti. Se on sitä kun Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Niin, sehän on Suomen synttärit. Itsenäisyyspäivänä pidetään bileet ja juhlitaan”.

Jusa (6 v) totesi itsenäisyyspäivän tarkoittavan sitä, että silloin vietetään itsenäisyysjuhlia ja nostetaan lippu salkoon!.

Erinin (8 v) mielestä itsenäisyyspäivä on vähän niin kuin joulujuhla, ainakin se on joulun lähellä. Erinin koulussa pidettiin itsenäisyyspäiväkonsertti ja siellä oli oikea orkesteri. Orkesteri soitti maan kansallislauluja.

Miro (9 v), Erika (11 v) ja Lucas (12 v) tiesivät heti kertoa, että itsenäisyyspäivä on se päivä, jolloin Suomi itsenäistyi. Lucas lisäsi vielä, että silloin lauletaan Maamme-laulu ja tehdään suomalaisia perinteitä.

Näiden ihanien ajatusten jälkeen jäin miettimään, millainen Suomi mahtaa olla, kun nämä lapset ovat aikuisia, esimerkiksi 20 vuoden kuluttua. Olen tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajan avainpaikalla kuulemassa tulevaisuudentutkijoiden ajatuksia tulevaisuuden Suomesta. Lähes poikkeuksetta kaikki asiantuntijat kertovat teknologian muuttavan maailmaa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin se on muuttunut edellisen 200 vuoden aikana. Onko se hyvä vai huono asia, riippuu siitä, mihin teknologiaa käytetään ja miten? Hyvä tulevaisuus rakennetaan tieteen, taiteen ja etiikan vuoropuheluna ja siksi pelkästään tieteelliset innovaatiot eivät johda hyvään. Tarvitaan entistä enemmän myös eettistä pohdintaa.

ProfessoritMarkku Myllykangas ja Raimo Tuomainen totesivat jo 1990-luvun alussa viisaasti: Koskaan ei ole tiedetty niin paljon kuin nyt ja koskaan maailma ei ole ollut niin lähellä tuhoa kuin nyt. Mikään ei ole muuttunut tässä suhteessa 25 vuoteen. Pelkkä tieteellinen tieto tai teknologian kehitys ei voi meitä pelastaa.

Jotta lapsenlapsillani ja kaikilla maailman lapsilla olisi hyvä tulevaisuus, tarvitaan rauhaa. Rauhan rakentaminen edellyttää vastakkainasetteluista luopumista ja erilaisuuden hyväksymistä sekä suvaitsevaisuutta. Työtä rauhan eteen voi jokainen tehdä itsessään ja lähiympäristössään. Tämän asian olen ottanut sydämen asiakseni myös isovanhemman roolissa. Haluan, että myös lapsenlapsenlapseni ja sukupolvet siitä eteenkin päin saisivat viettää Suomen synttäreitä!. Haluan uskoa siihen, että ”autuaita ovat rauhantekijät”

Merja Mäkisalo-Ropponen