Terveessä työyhteisössä perustehtävä toteutuu ja työntekijöiden on hyvä olla

Viime aikoina olen kuullut paljon sosiaali- ja terveysalalla uupumispuhetta. Se on erittäin ymmärrettävää, kun tietää miten tiukoilla sote-henkilöstö on viime vuodet ollut ja on edelleen. Uupuminen näkyy myös Kevan tutkimuksissa. Niiden mukaan hyvinvointialueille siirtyneistä terveysalan työntekijöistä joka kolmas (33 %) kokee työhyvinvoinnin työyhteisössä kehittyneen viimeisen vuoden aikana huonompaan.

Kyselyyn vastanneista 90% koki työnsä tärkeäksi ja merkityksellisesti sekä oman osaamisensa riittäväksi. Suurin osa vastaajista koki fyysisen työkykynsä hyväksi tai erinomaiseksi, mutta henkiset voimavarat heikkenivät monella alalla. Varhaiskasvatuksessa työntekijöistä aiempaa useampi koki työnsä fyysisesti ja henkisesti raskaaksi. Lisäksi omaan työhön vaikuttamisen mahdollisuudet ovat kyselyn mukaan heikentyneet. Varhaiskasvatuksen työntekijöistä lähes neljännes arvioi, ettei heillä ole voimavaroja kohdata muutoksia ja haasteita työssään. Vain joka toinen kokee voivansa vaikuttaa työhönsä.

Henkisen työkykynsä heikoksi kokevien osuus on säilynyt terveysalalla varsin suurena (14 %). Kevan tutkijat haluavat kiinnittää yhteiskunnallisten vaikuttajien huomion suomalaisen työvoiman ja erityisesti julkisen alan henkilöstön työkykyyn ja työhyvinvointiin – sekä ennen kaikkea työkykyjohtamiseen ja työterveyshuoltokäytäntöihin, joilla niitä voidaan parantaa. Seuraavan hallituksen ja myös hyvinvointialueiden päättäjien tulisi ottaa erityisen huomion kohteeksi työvoiman työkyvyn ylläpitäminen, työkykyjohtaminen, parhaiden käytäntöjen edistäminen ja työvoimapulan helpottaminen. Näiden asioiden tulisi olla keskeisiä strategisia mittareita myös talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa. 

Myös työyhteisöjen ilmapiirillä on vaikutusta työhyvinvointiin ja jaksamiseen. Mitä haasteellisemmaksi työolosuhteet ovat, sen tärkeämmäksi tulee huolehtia työyhteisön terveydestä. Terveen työyhteisön kolme keskeistä tunnuspiirrettä ovat:

  1. Toiminnan kivijalkana on perustehtävän laadukas toteuttaminen. Jokaisen toimijan on muistettava, mitä ja/tai ketä varten työpaikalla ollaan
  2. Työyhteisön ilmapiiri on jaksamista ja toinen toistansa tukeva.
  3. Työyhteisössä on oman näköistä ja kokoista kehittämistoimintaa. Maailma ja yhteiskunta muuttuvat koko ajan ja siksi myös työyhteisön on kehityttävä. Kehittämistoiminnan avulla ylläpidetään perustehtävän laadukasta toteutumista. Kehittäminen on tärkeää työyhteisön imagonkin kannalta. On helpompi saada uusia ja nuoria työntekijöitä uudistusmyönteiseen työyhteisön kuin sellaiseen, jossa tehdään asioista ”niin kuin ennenkin on tehty”

Nämä kolme terveen työyhteisön tunnuspiirrettä liittyvät myös yhteen. Työyhteisö on olemassa perustehtävän toteuttamista varten. Perustehtävän toteuttaminen edellyttää hyvinvoivia työntekijöitä, jotka haluavat yhteisöllisesti kehittää työtä. Työyhteisössä, jossa ei kehitetä mitään, on suurempi riski uupua. Jos työntekijät ovat uupuneita, perustehtävän laadukas toteutuminen ”kärsii”. Onnistuminen perustehtävässä parhaimmillaan tuo työntekijöille työniloa ja motivaatiota kehittää työtä edelleen. Työntekijät ovat työyhteisönsä parhaita mainoksia, joten tällaisella työyhteisöllä on hyvä imago ja maine, ja näin se houkuttelee asiakkaita ja työntekijöitä. Terve organisaatio tarjoaa terveellisen ja turvallisen työympäristön ja ilmapiirin sekä henkilöstöä ja organisaation tavoitteita tukevan organisaatiokulttuurin. Henkilöstön hyvinvoinnilla ja siihen liittyvillä tekijöillä on suuri merkitys organisaation toiminnalle. Terveen organisaation toimintaa ohjaavat arvot. Se nojaa toiminnassaan omien arvojensa lisäksi universaaleihin arvoihin, kuten yksilön kunnioittamiseen, jatkuvaan oppimiseen ja kestävään kehitykseen.

Terveessä työyhteisössä tarvitaan työyhteisötaitoja omaavia toimijoita. Työyhteisötaidot ovat taitoja, joita jokainen työyhteisössä tarvitsee – asemasta ja työtehtävästä riippumatta. Työyhteisötaitoinen esihenkilö on myös hyvä johtaja. Jokaisella työyhteisön jäsenellä on vastuuta omasta käyttäytymisestään. Työhyvinvointi ei siis ole pelkästään johtajien tehtävä, vaikka heillä siinä merkittävä rooli onkin. Työyhteisötaitoisella henkilöllä on aktiivinen rooli oman työnsä ja työyhteisönsä kehittämiseen, hän osaa arvioida itsensä kehittymistä ja peilaa sitä työn tavoitteisiin. Hänellä on hyvät vuorovaikutustaidot ja hän osaa ottaa toiset huomioon ja ymmärtää työn/työyhteisön kokonaisuuden.

Työyhteisötaitoihin kuuluu yhteisiin tavoitteisiin ja pelisääntöihin sitoutuminen sekä halua ja kyky antaa ja vastaanottaa sekä kehittävää että myönteistä palautetta. Työyhteisötaitoisella henkilöllä on positiivinen, rakentava ja uutta luova asenne ja avoimuus puuttua epäkohtiin. Erityisesti lähijohtajalla on oltava tämänkaltaisia työyhteisötaitoja, sillä hän toimii aina – halusipa tai ei – peilinä muiden toiminnalle. Johtaja, joka ei halua kehittää tai joka ei myönnä virheitään tai joka ei uskalla käsitellä vaikeita asioita asiallisesti, kertoo työntekijöille, että heidänkään ei ole hyvä toimia näin.

Työyhteisötaitoja voi oppia ja opiskella. Toisaalta kukaan ei tule niissä koskaan täysin oppineeksi. Elinikäinen oppiminen voidaankin ymmärtää haluksi kohdata itsensä vahvuuksineen ja kehittymistarpeineen ja oppia uudenlaisia, rakentavia tapoja olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Tässä on haastetta meille jokaiselle!