Terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistyössä ravitsemusasioihin kiinnitetään liian vähän huomiota

Ravitsemuksen merkityksestä terveyteen ja hyvinvointiin on olemassa sekä kansainvälistä että kansallista tutkimusnäyttöä. Esimerkiksi aivoterveyttä voidaan edistää ja muistisairauksia ennaltaehkäistä terveellisen ravitsemuksen avulla. Ylipainoisuus ja lihavuus lisäävät riskiä monille sairauksille. Toisaalta ikäihmisillä on myös aliravitsemusta. Terveyspoliittista tutkimusta siis on olemassa, mutta epäterveellisen ravitsemuksen kansantaloudellisesta merkityksestä tarvitaan vielä nykyistä enemmän tutkimustietoa.

Suomessa yhä yleisempi ongelma on ylipaino. Lihavuus on riski monille sairauksille. Lihavuuden hoitaminen on usein vaikeaa ja siksi sen ennaltaehkäisyyn pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota neuvolasta, varhaiskasvatuksesta ja kouluista alkaen. Viime viikolla SOSTE ry järjesti asiasta webinaarin, jossa itsekin olin paneelikeskustelussa mukana. Tilaisuuden tavoitteena oli tarkastella lihavuutta eri näkökulmista, tunnistaa eri toimijoiden rooleja lihavuuden ehkäisyssä ja tehostaa yhteistyötä.

Webinaarin keskeisimmät johtopäätökset olivat:

  • Terveitä elämäntapoja voidaan edistää verotuksen ja sääntelyn avulla. Uusimpien tutkimustulosten mukaan yli puolet suomalaisista kannattaa siirtymistä elintarvikkeiden terveysperusteiseen verotukseen. Eniten kannatusta saa sokerin verottaminen.
  • Energiajuomien myynnin alle 15-vuotiaille kieltäisi 83 prosenttia vastaajista.
  • Lapsia houkuttavia epäterveellisten ruokien ja juomien mainonnan kieltäisi 69 prosenttia vastaajista.
  • Lapsilla ja nuorilla ruokailutottumukset muokkautuvat usein kotona, mutta myös varhaiskasvatuksessa ja kouluissa voidaan niihin vaikuttaa. Kouluissa ruokalistojen tekemiseen kannattaa ottaa lapset ja nuoret mukaan. Tarjotun ruuan pitää olla esimerkkinä siitä, miten terveellinen ruoka voi olla myös maittavaa.
  • Ylipainon ehkäisemiseksi varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tavoitteena tulee olla, että jokainen lapsi ja nuori löytää itselleen mieluisan liikuntaharrastuksen ja liikunta on ilo niillekin, jotka eivät muuten ole liikunnallisesti suuntautuneita.
  • Terveyttä edistetään vaikuttamalla kulttuuriin, elinympäristöön, olosuhteisiin, tuotteisiin ja rakenteisiin sekä varmistamalla, että kaikilla väestöryhmiltä on riittävästi tietoja ja taitoja terveyttä edistävän elämäntavan pohjaksi.
  • Toisaalta köyhyyden vähentäminen mahdollistaa terveet elämäntavat, sillä esimerkiksi epäterveellinen ruoka on usein edullisempaa.
  • Myös ohjausta ja neuvontaa on kehitettävä pois syyllistävästä pelottelusta kohti pystyvyyttä vahvistavaan tukeen.

 

Ikäihmisillä on myös aliravitsemusta

Ikääntyneiden ravitsemustila, ruokailu ja ravinnonsaantimahdollisuudet ovat kiinteästi yhteydessä terveydentilaan ja toimintakykyyn. Viime joulukuussa osallistuin Valtion ravitsemusneuvottelukunnan, THL:n ja Ikäruoka 2.0 -hankkeen webinaariin ikäihmisten ravitsemuksesta. Ikäihmisillä huono ravitsemustilanne nopeasti heikentää yleiskuntoa ja toimintakykyä. Pienituloisilla eläkeläisillä ei ole aina varaa ostaa terveellistä ruokaa.

Toisaalta monet yksin asuvat ikäihmiset eivät ”viitsi” tehdä kunnon ruokaa ”vain itselleen”. Muistisairauksien myötä monen ikäihmisen ravitsemustila uhkaa heikentyä. Kotiin tuotava ateriapalvelu ei auta, jos ruoka ei maistu hyvältä tai yksinäisyys ja masennus ovat vieneet ruokahalun. Pöydälle jätetty ateriapalvelun laatikko ei välttämättä houkuttele ruokailemaan.

Kotihoitoon tulisi palkata esimerkiksi yhteistyössä järjestöjen kanssa kauppakummeja ja henkilöitä, jotka voisivat lähteä kaveriksi ulos syömään. Yhdessä ruokailu, jota edeltää ulkona liikkuminen, luo sekä fyysistä, sosiaalista että ravitsemuksellisesti hyvinvointia. Kotihoidossa tulisi olla edes joskus mahdollisuus valmistaa kotona ruokaa, jonka voi syödä jonkun toisen kanssa yhdessä.

 

Mitä pitäisi tehdä?

Hyvä ravitsemus ja ruoka tulee ymmärtää nykyistä vahvemmin terveyden ja hyvinvoinnin peruspilarina kaikenikäisille ihmisillä. Ruokapalvelut tulisi ymmärtää peruspalveluina eikä tukipalveluina, kuten nykyisin usein ajatellaan.

Sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa koulutuksessa opiskelijat saavat liian vähän tietoa terveellisestä ravitsemuksesta ja eri ikäisten ja eri elämäntilanteessa olevien ihmisten ohjaamiseen ravitsemusasioissa. Hoitotyöntekijät ovat avainasemassa ongelmien tunnistamisessa ja ihmisten tukemisessa ja auttamisessa terveelliseen ravitsemukseen ilman leimaamista ja pelottelua. Ohjauksessa tulisi aina korostaa ensisijaisesti vahvuuksia ja toimivaa arkea.

Myös ravitsemusterapeuteista ja ravitsemussuunnittelijoista on pula, eikä heitä useinkaan muisteta hyödyntää osana kokonaisvaltaisen hoidon suunnittelua. Sote-uudistuksen valmistelun aikana fysioterapia oli voimallisesti esillä keskusteluissa, mutta paljon harvemmin pohdittiin ravitsemushoitoa sekä sen merkitystä ja toteutusta.

 

Mikä on kunnan vastuu?

Terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen jää sote-uudistuksen jälkeenkin kunnan vastuulle. Kunnan päätöksillä voidaan paljon vaikuttaa ravitsemuksen laatuun ja terveellisyyteen sekä siihen, miten helppoa kuntalaisten on ruokailla terveellisesti. Esimerkiksi hankintayksiköt tarvitsevat tietoa terveellisestä ravitsemuksesta hankintapäätöstä tekemiseen.

Sote-uudistuksen yhteydessä tulee pitää huolta siitä, ettei osaaminen jää pelkästään hyvinvointialueille, vaan ammattilaisten velvollisuus on jatkossakin ohjata kunnan työntekijöitä terveellisen ravitsemuksen järjestämiseen. Päiväkotien ja koulujen lisäksi myös muissa kunnan järjestämissä yhteisruokailupaikossa on asia huomioitava.

Hyvinvointikertomuksen laadinnan yhteydessä on hyvä kehittää ravitsemuksen ja ruokailun toteuttamiseen mittareita, joiden avulla myös seuranta mahdollistuu. StopDia investointilaskuria voidaan hyödyntää terveyden- ja hyvinvoinnin suunnittelun tukena. Sen avulla saadaan laskettua, miten paljon terveellisten elämäntapojen avulla saadaan säästöpotentiaalia tietyllä alueella.

Selvitysten mukaan ikäihmisillä ei ole tietoa, mitä ruokapalveluja heillä on käytettävissä, eivätkä he tiedä mistä tietoa voi etsiä. Kunnan verkkosivuilla tiedotusta palveluista ja ruokailupaikoista on syytä lisätä. Tiedotusta kannattaa lisätä myös järjestöjen kautta. Järjestöt voivat järjestää myös erilaisia ruokakursseja. Esimerkiksi leskeksi jääneet ikääntyneet miehet ovat riskiryhmässä epäterveelliseen ravitsemukseen.

Terveellinen ravitsemus on tärkeä osa kokonaisvaltaista hyvinvointia, mutta sillä on myös kansantaloudellista merkitystä. Olenkin jättämässä ministerille asiasta kirjallista kysymystä, jotta asia voidaan jatkossa paremmin huomioida. Asian haltuun ottamiseen tarvitaan nyt tahtoa ja yhdessä tekemistä.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Eduskunnan Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ryhmän puheenjohtaja

 

Jätä kommentti

*