Toiseksi viimeisen ”lomaviikon” huipennus

Viime viikolla minulta jälleen kysyttiin kansanedustajien pitkistä lomista eli miten on mahdollista, että kansanedustajat lomailevat heinäkuun alusta syyskuun alkuun. Kirjoitin asiasta blogissani jo heinäkuussa. Totesin tuolloin, ettei eduskunnan kesätauko ole yhtä kuin kansanedustajien loma. Kansanedustajan työhön kuuluu muutakin kuin eduskunnassa toimiminen. Otan esimerkiksi viime viikon, joka oli toiseksi viimeinen ns. ”lomaviikko” ennen istuntokauden alkua. 

Maanantaina olin kokouksissa ja erilaisissa tapaamisissa aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Päivään mahtui muun muassa työpaikkakäynti, kansalaisten tapaamisia, kaupunginhallituksen kokous ja valtuuston iltakoulu. 

Tiistaina ja keskiviikkona olin eduskuntaryhmäni kesäkokouksessa Espoossa. Samoina päivinä oli Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen maakuntien huippukokous Joensuussa, johon minun kansanedustajana ja Joensuun kaupunginvaltuuston puheenjohtajana odotettiin osallistuvan. Eduskuntaryhmän työvaliokunnan jäsenenä asetin ryhmän kesäkokouksen kuitenkin etusijalle. Kokous oli antoisa, tulevaisuuteen katsova ja yhteisöllinen. Kokouksen jälkeen kävin työpaikalla tutustumiskeskustelun uuden avustajani Viljami Kammosen kanssa. Hän avustaa syyskuun alusta alkaen sekä minua että ryhmän puheenjohtaja Antti Lindtmania. 

Torstaina osallistuin Aalto-yliopiston ja Helsingin Sanomien järjestämälle Suomen talouden puolustuskurssille Finlandia-talolla. Kurssilla oli tilaisuus kuunnella Suomen parhaita asiantuntijoita muun muassa taloustieteen, markkinoinnin, yritysjuridiikan, rahoituksen ja verotuksen toimialoilta. Se oli erittäin hyödyllinen tietopaketti kansanedustajille vaikeassa taloustilanteessamme. 

Torstai-iltana vietettiin Sairaanhoitajaliiton 90-vuotisjuhlaa. Itsekin sairaanhoitajana ja Sairaanhoitajaliiton jäsenenä olen ylpeä ammatistani ja liitostani. Ilman sairaanhoitajien työpanosta sosiaali- ja terveydenhuolto toimisi kovin vajavaisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on uskallettava tehdä myös työntehtävien uudelleentarkastelua niin, että hyvin koulutetut ja pätevät sairaanhoitajat voivat tehdä laaja-alaisesti koulutustaan vastaavia töitä. Tällä hetkellä tilannehan on se, ettei sairaanhoitajien ammattitaitoa ja osaamista riittävästi hyödynnetä. Toisaalta sairaanhoitajat joutuvat tekemään edelleen jopa sihteerin ja laitoshuoltajan töitä. Arvostan sihteereitä ja laitoshuoltajia erittäin paljon, mutta sairaanhoitajia ei ole koulutettu näihin tehtäviin. Tällainen ”kaikki tekee kaikkea” -työnjakomalli on kaikkien ammattiryhmien ammattitaidon vähättelyä.

 Perjantaiaamuna kävin Muistiliiton puheenjohtajana Muistiliiton työvaliokunnan kokouksessa. Iltapäivällä oli Minna Sillanpää Säätiön strategiapäivä Siuntiossa. Minulle – uudelle hallituksen jäsenelle – päivä toimi erinomaisena perehdytyspäivänä säätiön toimintaan. Olen ylpeä, että saan kuulua yhteiskunnallisesti näin merkittävän säätiön hallitukseen. Ensi vuonna Miina Sillanpään syntymästä on 150 vuotta. Miina Sillanpää oli aikansa merkittäviä vaikuttajia. Hän oli kansanedustajana yhteensä 38 vuotta ja Suomen ensimmäinen naisministeri. Erityisesti heikossa asemassa olevien ryhmien aseman parantaminen oli hänelle tärkeää.

 Sitten siihen viikon huipennukseen…

 Lauantaina oli 12. lapsenlapsemme nimiäisjuhla Lempäälässä. Lapset ja lapsenlapset ovat suuri lahja ja iloitsen siitä, että minulla on näin suuri ”perhe”. Kun pidin sylissäni pientä Julius Toivo Immanuelia huokasin sydämessäni – kuten varmaan monet äidit ja isoäidit ennen minua: ”Kunpa tässä maassa säilyisi rauha eikä tulisi suuria luonnonkatastrofeja niin, että tälläkin lapsella olisi turvalliset kasvuolosuhteet”.

Kunpa me päättäjät osaisimme tehdä nyt taloudellisesti vaikeina aikoina oikeita päätöksiä, jotta kaikille lapsille voitaisiin tulevaisuudessakin luoda yhdenvertaiset edellytykset löytää oma tärkeä paikkansa yhteiskunnassa ja elää turvallisessa ja oikeudenmukaisessa maassa.

Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)