Tulevaisuuden koulutuksen haasteita!

Viime viikolla kirjoitin blogissani työn tulevaisuudesta ja siitä, miten teknologian kehittyminen luo uusia työpaikkoja ja ammatteja ja samalla entisiä ammatteja katoaa. Yhteiskunnan nopea muutos edellyttää koulutuksen muuttumista. Osaamisen jatkuva kartuttaminen tulee entistä tärkeämmäksi ja se johtaa tulevaisuudessa tarpeeseen vahvistaa tutkintojen ja koulutuksen modulaarisuutta. Tarvitaan nykyistä joustavampia tapoja, joilla ihmisten on mahdollista hankkia sellaisia tehtäväspesifejä taitoja, joita he tarvitsevat muuttuneissa tai uusissa tehtävissä. Tähän voi liittyä myös ristiriita, joka on kehittymässä työelämän nopeutuvista muutoksista johtavan täsmäoppimisen ja toisaalta syvällisen asiantuntijuuden vaativan pitkäjänteisen kehittymisen välille.

Tulevaisuudessa korostuu kumulatiivinen oppiminen ja sujuvat opintopolut. Tietoja ja taitoja on voitava kerryttää koko elämän ja työuran ajan niin, että ne täydentyvät ja syvenevät. Siksi koulutusjärjestelmää on kehitettävä kokonaisuutena varhaiskasvatuksesta modulaariseen täydennys- ja muuntokoulutukseen. Eri koulutusasteiden välisen yhteistyön tulee olla saumatonta ja joustavaa.

Opetus siirtyy tulevaisuudessa yhä enemmän monimuoto-opetukseen, jossa lähi- ja etäopetuksen eri tavat sulautuvat digitaaliseksi oppimisympäristöksi. Verkkoympäristö toimii tietolähteenä ja -varastona, etäopetusalustana, kohtaamispaikkana sekä tekoälyn – tai toivottavasti tukiälyn – pohjautuvana itseopiskeluympäristönä.

Toisaalta tulevaisuudessa korostuvat yhdessä tekemisen ja dialogisuuden taidot. Näitä taitoja opitaan kohtaamalla. Aito dialogi johtaa lisääntyneeseen ymmärrykseen asioista, itsestä ja toisista. Tämä taas mahdollistaa luovuuden ja innovatiivisuuden. Varhaiskasvatuksesta alkaen on opeteltava erilaisten näkökulmien kuulemisen tärkeyttä ja ristiriitojen ratkaisutaitoja. Esimerkiksi kestävän kehityksen tavoitteiden toteutuminen – ja samalla maapallon tulevaisuus – riippuu siitä, opimmeko ratkomaan ongelmia yhdessä ja auttamaan toinen toisiamme. Suomi voi olla kestävän kehityksen edelläkävijä.

Tulevaisuutta rakennetaan tämän päivän päätöksillä. Valitettavasti koulutussäästöt ovat aiheuttaneet sen, että Suomi on menettämässä edelläkävijyyttään osaamisyhteiskuntana. Ilman edelläkävijyyttä ei ole kilpailuetua. Edelläkävijäasemaan ja osaamiseen perustuvan kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää investoimista koulutusjärjestelmään, tutkimukseen sekä kehittämis- ja innovaatiotoimintaan.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Jätä kommentti

*