Työn kehittäminen lisää veto- ja pitovoimaa vanhustyössä

Toissa viikon blogissani kirjoitin aiheesta sairaanhoitajana ikäihmisten ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Toin eräältä sairaanhoitajalta saamani kirjeen muodossa esille sen, että ikäihmisten hoidossa on edelleen paljon ”kaikki tekee kaikkea” ja ”meillä on aina tehty näin” – ajattelutapaa.

Eri ammattien erilaiselle osaamiselle ja myös työntekijöiden persoonallisen kiinnostuksen esille tuomiselle ei tunnu löytyvän paikkaa arjen työssä. Tämä ajattelutapa johtaa työtyytymättömyyteen ja voi heikentää myös hoidon laatua.

Olen aikoinani tehnyt väitöskirjan organisaatiokulttuurista ja jotkut organisaatiokulttuuritutkijat ovat sitä mieltä, että hyvin perinteiset organisaatiot eivät muutu kuin ”pommin päälle pudottamisella”. Itse uskon kuitenkin ns. kognitiiviseen organisaatioteoriaan, jossa lähtökohtana on se, että jos organisaatiossa tai työyhteisössä on opittu toimimaan tietyllä tavalla, niin voimme myös poisoppia vanhoista tavoista ja ottaa niiden tilalle uusia tapoja.

Ennen kansanedustajan työtä toimin kymmenen vuotta työyhteisökouluttajana ja -valmentajana ja kokemusteni perusteella asia on juuri näin. Ikäihmisten hoitotyössä tuntuu edelleen olevan paljon vanhanaikaista laitoskulttuuria, josta olisi syytä poisoppia.

Keskustelu työkulttuurien kehittämisen merkityksestä ei kumoa Työterveyslaitoksella meneillään olevan hankkeen ’Henkilöstön saatavuuden ja alan vetovoimaisuus turvaaminen iäkkäiden palveluissa’ ja siihen liittyvien tutkimusten havaintoa siitä, että tällä hetkellä ikäihmisten hoitotyössä hoitajia uuvuttaa eniten työn vaatimusten ja resurssien epäsuhdasta aiheutuva eettinen kuormitus ja riittämättömyyden tunne. On uuvuttavaa, kun jatkuvasti on tunne, ettei pysty tekemään työtään niin laadukkaasti kuin haluaisi.

Toisaalta hankkeen aikana on tullut esille myös se, että resurssien riittävyyden lisäksi vanhustyön vetovoimaisuus edellyttää myös vanhustyön hyvien asioiden esille tuomista ja imagon parantamista, oikeudenmukaista ja laadukasta johtamista, työhyvinvointiin panostamista sekä kokemusta siitä, että työtä voi kehittää. Usein työn kehittäminen koetaan mahdottomaksi niukkojen resurssien takia, mutta entä jos työtä kehittämällä löydetään järkevämpiä ja työniloa tuottavia oivalluksia?

 

Mistä lähteä liikkeelle kehittämistyössä?

Työn kehittämiseksi tarvitaan tutkimustietoa, muualla testattujen hyvien käytäntöjen muokkaamista omaan työyhteisöön soveltuviksi sekä uskallusta kokeilla ja testata uudenlaisia toimintatapoja.

Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) laatii tutkimustietoon perustuvia hoitotyön suosituksia ja näyttövinkkejä, joita on helppo soveltaa arjen työhön. Esimerkiksi vuosien 2019–2022 välillä Hotus on julkaissut useita hoitosuosituksia ja näyttövinkkejä ikääntyneiden hoitotyöhön.

Näistä mainittakoon esimerkiksi:

  • Millaisilla teknologisilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa ikääntyneiden yksinäisyyteen, sosiaaliseen eristäytyneisyyteen ja fyysiseen aktiivisuuteen?
  • Kuinka kuntoutumista edistävällä hoitotyöllä voidaan vaikuttaa kotihoidon palveluiden käyttöön ja kustannuksiin sekä ikääntyneiden toimintakykyyn?
  • Mitkä tekijät vaikuttavat ikääntyneen liikuntakyvyn ylläpitämiseen ja palauttamiseen sairaalahoidossa?
  • Mistä tunnistan ikääntyviin muistisairaisiin kohdistuvan kaltoinkohtelun asumis- ja hoivaympäristössä?
  • Mitä ikääntyneiden sosiaalisiin tarpeisiin liittyviä tekijöitä heille tarkoitetuissa palveluissa tulee huomioida?
  • Mitkä asiat estävät tai mahdollistavat ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä asuvien ikääntyneiden ulkoilua?
  • Miten muistisairaat kokevat lääkkeettömät menetelmät ja niihin osallistumisen?
  • Iäkkään turvallinen kotiutuminen sairaalasta
  • Muistisairaan henkilön päivittäistoiminnoista suoriutumisen tukeminen

Työn kehittäminen työyhteisössä voi käynnistyä esimerkiksi näihin näyttövinkkeihin ja hoitotyön suosituksiin tutustumalla ja pohtimalla oman työyhteisön toimintaa: mitä meillä on hyvin ja mitä korjattavaa löytyy?

Sote-organisaatioissa johdon tulee varmistaa, että työyhteisössä on tilaa myös kehittämistyölle, sillä sen avulla varmistetaan perustehtävän eli laadukkaan hoidon toteutuminen ja myös työntekijöiden hyvinvointi. Organisaatiossa tarvitaan johtoryhmässä työskentelevä hoitotyön johtaja, joka luo puitteet näyttöön perustuvan hoitotyön käyttöönotolle.

Uupuneen työyhteisön tunnistaa edellisessä blogissani siteeraamani sairaanhoitajan loppukommentista:

Minulla olisi vaikka miten paljon kehittämisehdotuksia, mutta esimies torppaa ne kylmiltään. Koen, että minulla ei ole työhöni mitään vaikuttamismahdollisuuksia. Arvaatte varmaan, että alanvaihto on käynyt mielessä.”

Voisiko tämä olla toisin?

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

Jätä kommentti

*