Työyhteisötaidot organisaation menestystekijänä

Suomen kilpailukyvyn edellytyksenä on hyvin toimivat työpaikat. Menestyvillä työpaikoilla panostetaan työyhteisöjen toimivuuteen, toimintatapojen uudistamiseen sekä henkilöstön osaamiseen ja hyvinvointiin. Työhyvinvointi vapauttaa resurssit työhön. Tutkimuksissa on todettu, että työyhteisön ilmapiirin parantuminen yhdellä prosenttiyksiköllä nostaa organisaation tuottavuutta kahdella prosenttiyksiköllä. Onkin käsittämätöntä, miten vähän tätä asiaa on korostettu puhuttaessa organisaatioiden tuottavuudesta ja kilpailukyvystä.

Työhyvinvointiin panostamalla saadaan myös suoria säästöjä työyhteisöjen ja yhteiskunnan työkyvyttömyysmenoihin, kuten sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttamiin kustannuksiin. Voidaan puhua myös työhyvinvointipääomasta, joka syntyy yhteisöllisyydestä ja työpaikan yhdessä laadituista toimivista käytännöistä. Työhyvinvointi on organisaation strateginen resurssi, jonka ylläpitäminen ja kasvattaminen on kilpailukyvyn tärkeä edellytys.

Työhyvinvoinnin kannalta työyhteisön ilmapiiri on keskeisiä asioita.  Tavoitteena tulee olla työyhteisö, jossa kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Yhdessä tekemisen lisäarvo syntyy toimijoiden välisen luottamuksen ja avoimen vuorovaikutuksen ansiosta.  Työyhteisön ilmapiiristä on jokainen vastuussa riippumatta työtehtävästään, ammattinimikkeestään tai asemastaan.

Hyvä työilmapiiri ei ole itsestään selvä asia. Sen eteen on jokaisen tehtävä töitä. Aiemmin on puhuttu ns. esimiestaidoista ja alaistaidoista. Molempia käsitteitä voi kritisoida niihin liittyvän epämääräisen ja jopa kielteisen semantiikan takia. Termi ”esimies” johdattelee ajattelemaan mieshenkilöä, joka on toisen edessä. Johtajuudessa ei ole kysymys siitä.  Alainen -käsite on johdettu sanasta alamainen ja työyhteisössä ei työntekijöitä pitäisi ajatella alamaisina. Nykyisin puhutaankin mieluummin työyhteisötaidoista, jotka koskevat kaikkia työyhteisön jäseniä – niin työntekijöitä kuin johtajia. Työyhteisötaidoissa ei koskaan tule täysin oppineeksi, mutta jokaisen on mahdollista näitä taitoja itsessään kehittää. Kehittäminen edellyttää virheiden myöntämistä ja keskeneräisyyden tunnistamista.

Työyhteisötaitoihin kuuluu velvollisuus huolehtia työpaikan viihtyvyydestä, yhteisöllisyydestä, mielipiteen ilmaisusta asioiden eteenpäin viemiseksi ja aktiivisesta osallistumisesta työpaikan kehittämiseen. Työyhteisötaitoihin kuuluu myös yhteisten pelisääntöjen noudattaminen, johon sisältyvät myös hyvän käytöksen vaatimukset. Lisäksi työyhteisötaitoihin kuuluvat oleellisesti kyky heittäytyä avoimiin keskusteluihin, joissa erimielisyydet sallitaan ja ne osataan käsitellä rakentavasti. Kaikki nämä asiat edellyttävät keskinäistä luottamusta työyhteisössä.

Hyvä työyhteisö ei ole ongelmaton. Kun työtä tehdään, on luonnollista, että tulee myös virheitä, ristiriitoja ja erehdyksiä. On tärkeää ymmärtää, että ongelmat ja ristiriidat kuuluvat työhön ja parhaassa tapauksessa niiden pohjalta työyhteisön ja sen jäsenet oppivat ja kehittyvät. Monilla työpaikoilla ihannoidaan samaa mieltä olemista ja eri mieltä oleminen koetaan uhkaavana ja pelottavana. Tämä voi johtaa vaikeiden asioiden ja ongelmien välttelyyn. Ongelmien ratkaisu ja asioiden kehittäminen tapahtuu kuitenkin vain ristiriitojen myöntämisen ja yhteisen keskustelun avulla. Maton alle lakaisemalla ei yksikään ongelma poistu työpaikalta. Pikemminkin päinvastoin: Maton alla olevia asioita kerääntyy koko ajan lisää ja maton ”kupruihin” kompastellaan yhä useammin.

Monessa työyhteisössä olisi syytä pohtia, miten siellä suhtaudutaan ongelmiin ja virheisiin. Esimerkiksi ongelmapuhetta suosiva ja virheisiin juuttuva lähijohtaja tai tiimivastaava luo ympärilleen virheiden etsimisen ja syyttelyn ilmapiirin. Sen sijaan lähijohtaja tai tiimivastaava, joka pystyy luomaan ilmapiirin, jossa ongelmien ratkaisemiseksi asetetaan tavoitteita, saa ihmiset pohtimaan erilaisia toiminta- ja selviytymisvaihtoehtoja. Virheen sattuessa tärkein kysymys ei ole, kuka virheen on tehnyt, vaan se, mitä siitä voidaan oppia.

Keskeisiä työyhteisötaitoja ovat myös tunnetaidot. Tunnetaidot ovat tietoisuutta omista tunteista, toisten ihmisten tunteiden tunnistamista ja ihmissuhteiden vaalimista ja hoitamista. Työpaikalla ei voi käyttäytyä miten sattuu, eikä sanoa ”mitä sylki suuhun tuo”. Tunnetaidot tarkoittavat omien tunteiden tunnistamista ja niistä vastuun ottamista. Työroolissa oltaessa on osattava käsitellä, siirtää, hillitä, peittää ja hallita tunteitaan. Jokaisen pitää työpaikalla ymmärtää, millaisten tunteiden ilmaiseminen on eri tilanteissa sallittua ja miten se tulee tehdä. Sama koskee myös some-viestintää. Työyhteisötaitoinen henkilö ymmärtää, että tunteet tulee näyttää, mutta taitavasti ja tilanteen kannalta sopivasti. Jos ja kun joskus epäonnistuu, ja käyttäytyy epäasiallisesti, niin on osattava myös pyytää anteeksi.

Jos kiinnostuit edellä mainituista teemoista, voit lukea lisää uudesta kirjastani: Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria! Lisätietoja täältä:

http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/fi/skk/kohti-yhdessä-tekemisen-kulttuuria-p9789526799544–77?utm_source=TT&utm_medium=net&utm_term=ID240478&utm_campaign=Deeplink

Merja Mäkisalo-Ropponen

 

 

Kommentit

  • Suntte

    Blogissa on kauniita ja jopa naivia ajatuksia, jotka istuvat huonosti tällä hetkellä työelämään. Työyhteistötaidot tuntuvat vieraalle maailmassa, jossa yritämme pysyä kiinnitettyinä, välistä hammastakin puren, työpaikkoihimme välttääksemme työttömyyden nöyryytykseltä. Työelämän rakenteet ovat murtumassa, arvot ja ihmisten kohtelu ovat muuttuneet kovaksi. Sekasortoisessa tilateessa, jossa vuosittaiset tykypäivät on korvattu vuosittaisilla YT:llä ja niitä seuraavilla uuvuttaville organisaatiomuuoksilla, toimii viidakon lait. Syö tai tule syödyksi. Vahvat (=hyvät tyypit) menestyvät, muut kärsivät. Palatkaamme siis työyhteisötaitoihin sitten kun olemme siirtyneet organisaatioissamme hengissä selvitymisen tasolta seuraavalle kehitystasolle.

Jätä kommentti

*