Uskoa tulevaisuuteen

Edellisessä blogissani kirjoitin luovuudesta ja innovatiivisuudesta yhteiskunnan voimavarana. Luovuus ja innovatiivisuus edellyttävät luottamusta, toisten ihmisten ja toisenlaisten ajatusten kunnioittamista, sekä oppivaa vuorovaikutusta. Kyselin kirjoituksessani, tukeeko valtakunnan hallituksen tapa johtaa maata luovuutta ja innovatiivisuutta? Keskeisiä luovuuden ja innovatiivisuuden esteitä ovat nimittäin pelon ilmapiiri ja uhkailu ja hallituksen toiminnassa on ollut paljon näitä sävyjä.

Luovuuden ja innovatiivisuuden esteenä on myös kielteinen ajattelu. ”Ei onnistu”, ”Ei näin voi tehdä” – kommentit tappavat nopeasti luovat ja innovatiiviset ajatukset. Tulevaisuusvaliokunta vieraili äskettäin Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, jonka rehtori Juha-Matti Saksa totesi viisaasti: ”Siinä vaiheessa, kun joku sanoo, ettei tätä voi tehdä, me kiinnostumme asiasta”. Tällainen ajattelutapa innostaa luovuuteen ja innovatiivisuuteen.

Tulevaisuusvaliokunnan tehtävänä on katsoa tulevaisuuteen ja pohtia erilaisia yhteiskunnan skenaarioita jopa 10 – 30 vuotta eteenpäin ja miettiä millainen maailma kenties on, kun nykyiset lapset ja nuoret ovat aikuisia. Tulevaisuusvaliokunta ei ennusta asioita, vaan se tulevaisuudentutkimuksen työkaluja käyttäen pyrkii havainnoimaan ja huomaamaan erilaisia heikkoja signaaleja, joiden perusteella rakennamme erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuden kuvia. On tärkeää pystyä näkemään sekä myönteisiä että kielteisiä skenaarioita. Myönteisiä mahdollisuuksia tulee politiikan keinoin vahvistaa ja toisaalta kaikin tavoin pyrkiä estämään kielteisten skenaarioiden ja uhkakuvien toteutuminen.

Myönteisyys ei tarkoita epäkohtien ja ongelmien kieltämistä. Myönteisyys on kykyä nähdä epäkohtien ja ongelmien lisäksi myös mahdollisuuksia ja hyviä asioita. Näin sekä yhteiskunnassa että omassa elämässä.

Lapset ovat luovia ja terveellä tavalla myönteisesti ajattelevia. Itselläni on 12 lasten lasta ja kysyin heiltä, miten he hahmottavat tällä hetkellä Suomea ja omaa elämäänsä. Mikä Suomessa ja omassa elämässä on hyvin ja toisaalta vähemmän hyvin. Kyselyyni vastasivat Lydia 3 v., Elsa 3v., Jusa 5 v., Eetu 6 v., Henna 6 v., Miro 8 v., Erika 10 v., Lucas 11 v. ja Emilia 11 v. Vastaukset ovat alla:

Suomessa on hyvää:

– Isi, lelut ja linnut (Lydia)

– Tammelan puiston suihkulähde Tampereella (Elsa)

– Kun Jeesus suojelee meitä (Jusa)

– Jäätelö (Eetu)

– Täällä puhutaan Suomea (Henna)

– Hyvä, että on ruokaa ja lämmin koti (Emilia)

– Kivat kesät ja talvet. Hyvät ja halvat kodit. Hyvät tavarat ja ruoka (Lucas)

– Ruoka ja juoma, kaikki saa käydä koulua, täällä on turvallista asua, eikä kukaan asu kadulla (Erika)

– Oulun Kärpät ja se, että Suomi ei ole köyhä maa (Miro)

Mikä ei ole hyvin Suomessa:

– Herneet ja sipuli (Lydia)

– Jos tulisi sota (Jusa)

– Iltapala (Eetu)

– Kylmyys (Henna)

– Suomi on niin kiva maa, että en minä keksi epäkohtia (Emilia)

– Liian paljon humalaisia kaupungilla ja busseissa (Lucas)

– Liian kallista on, Joensuun keskusta ei ole tarpeeksi iso (Erika)

– Helsinki on liian kaukana (Miro)

Omassa elämässä ilon aiheita:

– Kaverit (Lydia)

– Jos saisi leluja (Jusa)

– Hesburgerissa syöminen (Eetu)

– Jos saa karkkia (Henna)

– Kun perhe on koossa ja on kavereita (Emilia)

– Kun pääsee kavereiden luo ja ulos temmeltämään ja majoja rakentamaan ( Lucas)

– Lomat, tanssiharjoitukset, matkustaminen (Erika)

– Vapaa-aika, ulkojäät (Miro)

Surun aiheita omassa elämässä:

– Kaveri lähtee tai joku satuttaa (Lydia)

– Jos ei saa pelata pelipäivänä (Jusa)

– Siivous (Eetu)

– Jos joku lyö (Henna)

– Riidat – kaikki maailman riidat (Emilia)

– Valehtelu ja riitely (Lucas)

– Jos joku läheinen kuolisi, oman huoneen siivous (Erika)

– Jos on kylmä kesä ja lämmin talvi (Miro)

Yhteenvetona voidaan todeta, että lapset osaavat arvioida hyvin oman elämänsä ja myös Suomen hyviä ja vähemmän hyviä asioita. Me aikuiset voimme oppia lapsilta. Itseäni erityisesti puhuttelivat seuraavat viisaat oivallukset:

Emilia, Erika ja Miro iloitsevat siitä, että Suomi on turvallinen maa, eikä kukaan asu kadulla. Ihmisillä on ruokaa ja lämmin koti ja lapset saavat käydä koulua. Näin ei todellakaan ole kaikkialla maailmassa. Tosin Suomessakaan nämä asiat eivät täysin toteudu, sillä meilläkin on asunnottomuutta ja köyhyyttä.

Jo pienten lastenkin maailmaan kuuluu pelon ja ahdistuksen aiheita. Jusa toivoo, ettei Suomeen tulisi sotaa ja Lucasta harmittaa humalaiset ihmiset. Kunpa me aikuiset oppisimme hoitamaan ristiriidat niin, ettei maailmassa olisi sotia. Ja kunpa muistaisimme, miltä humalaiset ihmiset lasten silmissä näyttävät.

Omassa elämässä perhe, kaverit, harrastukset – sekä joskus itsensä hemmotteluhetket – ovat tärkeitä ja uskon, että tässä on hyvän elämän eväät myös meille aikuisille.

Surua ja murhetta lapsille omassa elämässä aiheuttaa riitely ja epäsopu. Kaikkien kanssa pitäisi voida olla kaveri. Entä jos me aikuiset pyrkisimme samaan. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta kaikkien kaveri voidaan siinä mielessä olla, että kunnioitamme toisiamme ja käyttäydymme asiallisesti.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kansanedustaja (sd)

Tulevaisuusvaliokunnan vpj.

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kiitos antoisasta jutusta. Eilen kuuntelin yhteiskuntasopimuksen perusteluja ja jäin miettimään mm. sitä, kun työtätekevät tekevät 24 tuntia enemmän työtä, tarjoaako tämä ratkaisu työtä meille pitkäaikaistyöttömille?

    Taidan olla jo kriisiavun tarpeessa – se on tunnustettava. Minua ahdistaa erityisesti se, joutuuko poikani elättämään työttömän isänsä ensi kesän kesätöillään, jonka pohjalla 0-työsopimus?

    Tähän ollaan tulossa. En tiedä miten käy. Pääministerin puheista tai sivulauseista kävi ilmi, että erityisesti nuorten työllisyyteen saatettaisiin panostaa. Puhe oli tosin epäselvää tältä osin. Tuli mieleen, että menevätkö säästyneet rahat toisella tavalla innovatiivisiin hankkeisiin, joissa työllistyvät lähinnä parhaiten lobbauksessa onnistuneet. Innovatiivisuus voi olla erityisen kallista, jos hankkeiden loppusummat nostetaan tähtitieteellisiin lukemiin.

    Lasten näkökulma on erityisen tärkeä – miten nopeasti tapahtuukaan muutos, tai sen pitäisi tapahtua, lapsesta työn ja työelämän asiantuntijaksi.

    • Merja Makisalo-Ropponen

      Kiitos Jari kirjoituksesta. Minusta on kohtuutonta, että nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden lisääntymisestä huolimatta, hallitus vähentää työllisyysmäärärahoja. Suomella ei olisi varaa menettää yhtään kansalaista pitkäaikaistyöttömyyden, sillä tämä maa tarvitsee jokaista. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, lapsille ja nuorille on annattava tylevaisuudenusko ja -toivo.

Jätä kommentti

*